Weela maailmalla, osa 1

Huh, tulipa käytyä Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla Kölnissä Saksassa. Voin kertoa, että pienestä Kempeleestä ponnistaneelle miehelle FIBO-messut olivat elämys. 11 messuhallia, kaikissa eri kategorioiden liikuntatuotteiden ja -palveluiden esittelijöitä. Jotta päästään mittakaavaan kiinni, yksi halli oli noin Ouluhallin kokoinen esittelyalue. Asiakasmäärät olivat myös aivan eri luokkaa kuin missään messuilla Suomessa, oman erittäin epätarkan arvion mukaan ainakin triplamäärä mihinkään Suomen messuihin verrattuna.

Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä.

Messut jäävät mieleen loppuelämäksi, reissu meni juuri niin kuin omilta reissuiltani osaan odottaakin. Saavuimme Heidin, työkaverini, kanssa messuille torstai-aamuna. Messut alkoivat kello 9, olimme  paikalla erinäisten sattumusten takia vasta vähän yhdeksän jälkeen. Intoa täynnä kuin ilmapallo menimme puolijuoksua osastollemme. Mahtavaa, päästään esittelemään Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla meidän kannettavaa kuntosalia! No, ihan näin helposti homma ei edennytkään. Tultuamme osastollemme, emme nähneet messutavaroista koottua lavaa missään. Ei paikallamme, eikä lähiympäristössä. Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä. Kyllä se vielä illalla oli se lava tässä, oli vastaus. Yhdessä tutkittuamme asiaa, totesimme, että tavaroita ei ole mistä ottaa. Ei auttanut kuin alkaa selvittämään asiaa messuorganisaation kanssa…

Ensimmäinen päivä messuilla meni ihan kokonaan tavaroiden etsimiseen. Tyypillistä, voisi todeta, jos tuurillani on mitään tekemistä tämän asian kanssa. No, asia ei edennyt vaikka hommaa hoidettiin Schenkerin, Kuehne&Nagelin ja messulogistiikan kanssa. Nämä kaikki toimijat olivat olleet lavan toimituksessa mukana. Kellään ei ollut mitään tietoa lavan kohtalosta. Yhtenä mahdollisuutena hallilogistiikan edustaja näki myös varkauden, niin kadoksissa lava oli. Heitettiinpä ilmoille myös mahdollisuus, että messuhallien siivouksesta vastannut yritys on voinut toimittaa lavamme jätteisiin. Jätteisiin! Avaamaton, osoitelapullinen lava jätteisiin?! Silloin alkoi toden teolla jännittää.

Seuraavana aamuna kaikki meni messualueelle asti juuri niin kuin pitikin. Se herätti toiveemme ja jopa mielikuvan lavasta osastomme edestä avaamattomana odottamassa purkua. Saavuttuamme osastollemme pettymys oli tietenkin suuri, kun lava loisti poissaolollaan. Silloin päätimme, että tutkimme jokaisen pienenkin mahdollisuuden itse. Menimme messuhallin palvelukeskukseen, jossa logistiikan edustaja otti asian hienosti hoitoon. Odottelimme vastausta keskuksessa ja noin tunnin kuluttua tuli lisää lunta tupaan asian suhteen. Ei mitään tietoa lavastamme. Logistiikkapuolen edustaja ehdotti tässä vaiheessa rikosilmoituksen tekemistä. Toivomme oli jo pahasti hiipunut, ja raskain mielin kävelin messujen turvallisuuskeskukseen. Kerroin tilanteemme ja myös turvallisuusosaston edustajat pitivät varkautta mahdollisena. Rikosilmoitus taskussa kävelin osastollemme ja kerroin ikävät uutiset.

Olosuhteista huolimatta päätimme ottaa messuista kaikki otettavissa oleva irti, ja lähdimme kiertämään messuja ajatuksena esitellä tuotettamme muille messuesittelijöille. Ehdimme kiertää ensimmäistä hallia vain vähän aikaa, kun kännykkään tuli tekstiviesti, että lavamme on löytynyt! En ole ihan hetkeen hymyillyt yhtä leveästi, enkä liikuttanut yli satakiloista kroppaani yhtä vauhdikkaasti. Itse pidän sitä kunnioitettavana suorituksena kovassa messutungoksessa, mutta ei siitä sen enempää. Mielikuva yli satakiloisesta miesballerinan ja kilpakävelijän sekoituksesta, ei oikeastaan mairittele millään lailla.

Aika tuntui pitkältä odotellessamme tavaroitamme. Lava saapui ja noin 10 minuutin kuluttua muutos pettyneestä messuvieraasta erittäin tehokkaaksi messuesittelijäksi oli tehty. Kun pääsimme oikeasti töihin, messujen alku tuntui vain pahalta unelta. Ja kun asiaa tarkemmin ajattelee, eihän se mikään ihme ole, että maailman pienin kuntosali menee hukkaan! Ympärillämme oli monta messuosastoa, jonka laitteita en olisi luultavasti saanut siirrettyä edes trukilla ilman apua. Ja huomioitavaa on, että puhun siis yhdestä laitteesta, en koko salista.

Innosta soikeana taukojumppaamassa laitteiden löytymisen jälkeen

Kannettava kuntosali. Ajatuksena mielenkiintoinen, mutta absurdi. Meillä kuitenkin on sanoillemme katetta ja ylpeänä esittelimmekin tuotteemme juuri sellaisena. Ensimmäisen puolen päivän aikana saimme esitellä laitettamme varmasti kymmenille messukävijöille. Jokainen varmasti tietää sen hienon tunteen jokaisen esittelyn jälkeen, kun palaute on ihmettelevää, ihailevaa ja poikkeuksetta positiivista. Uskomatonta, mutta totta. Ainoastaan positiivista palautetta keränneenä koko aikaisempi messupettymys ja muut vastoinkäymiset oli iloisesti tiessään. Tähän väliin on pakko mainita, että Saksassa takseissa ei käy maksuksi luotto- eikä pankkikortit. Ainakaan meidän kohdallemme ei näitä mahdollisuuksia vastaan tullut. Tästä aiheutui pieniä harmeja, mutta maksut hoituivat erittäin hyvän asiakaspalvelun kautta hotellillamme.

Saimme tehdä kaksi kokonaista messupäivää töitä ilman suurempia ongelmia. Oli mahtavaa esitellä tuotettamme myös Saksassa, kukapa ei nauttisi positiivisesta palautteesta! Se antaa todella paljon potkua, vaikka neljä yli kymmenen tunnin työpäivää voisi normaalisti viedä mehut. Harmittaa, että emme voineet toimittaa laitteita suoraan asiakkaille messuilta, koska meillä oli mukana vain kaksi käytettyä esittelylaitetta. Ehkä ensi vuonna sitten!

Sunnuntaina messut loppuivat kello 18 ja tavaroiden pakkaaminen takaisin lavalle oli edessä. Sillä olennaisella erolla purkamiseen nähden, että meillä ei ollut lavaa mihin pakata tavarat. Kello löi 21, jolloin lähdin pihalle etsimään sopivaa lavaa. Kuin tilattuna hallin ovella tuli vastaan herrasmies, joka kysymällä tarjosi lavaa käyttööni. Kiitin, kumarsin ja noin 4 minuuttia myöhemmin lavamme oli valmis! Pakko sanoa, että mielikuvani säntillisestä, insinöörimäisestä ja kellontarkasti toimivasta Saksasta sai kovan kolauksen. Meidän kohdallamme Murphyn laki toteutui lähes täydellisesti, mutta se ei reissua hidastanut.

Tästä kirjoituksesta tulisi ihan liian pitkä, jos kertoisin kaikki kommellukset ja sattumat tässä. Heikolla hetkellä väsyneessä mielessä kävi ajatus, että Seppo Räty taisi olla oikeassa Saksan suhteen. Ei sentään, jos katsomme tuurimme taakse, oli Saksan reissu erittäin hyvä! Ja pakko vielä mainita, että Kölnissä oli lähes kesä! Sunnuntaina lämpötila huiteli +20 asteen paremmalla puolella, joten mikäpä siinä oli messuja pidellä.

Kotimatka oli pitkä ja mielenkiintoinen. Kotisaunan löylyissä huomasin hymyileväni itsekseni. On ilo olla mukana Weelan matkalla. Ennen kaikkea kiitos työkavereille niin Saksan reissusta, kuin muustakin tekemisestä! Heidin kanssa homma hoitui ja hoituu niin Saksassa kuin kotimaassakin, kuten myös muiden työkavereiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaisuutta, muutamaa kokemusta rikkaampana. Jos olemme FIBO-messuilla ensi vuonna, tulen pitämään huolen siitä, että asiat etenevät eri tavalla kuin tänä vuonna. Mutta kuka tietää, joka tapauksessa innolla kohti tulevaa!

Jari-Pekka

Vastaa