Laihdutushaasteen alkutaival – Menipä Maneksi

Menipä Maneksi on 63- vuotiaan lääkärin blogisarja. Kirjoituksissa kuljetaan Manen mukana laihdutushaasteessa, 6kk ja 10 kg. Sarjan blogi julkaistaan noin 3 viikon välein Weelan nettisivulla.

Ensimmäiset kolme viikkoa

Ei tästä tullutkaan pelkkää menestystarinaa. Siis liikunnan suhteen. Usein jouduin pakottamaan itseni liikkumaan ja usein en jaksanut edes pakottaa. Laiskuus voitti. Huomisen muuttaminen nyt-tapahtumaksi on yllättävän vaikeaa peruslaiskalle luonteelle. Kuitenkin joka viikko ylitin itselleni asettamani 6 tunnin liikuntamäärän ja useimmiten koin liikkumisen mielekkäänä. Vaikeinta oli lähteä tekemään varsinaista harjoitusta. Sen sijaan kävellen tai pyöräillen kauppaan yms. lähteminen tuntui helpolta.

Juoksulenkin maisemaa
Laihdutushaasteen juoksulenkit taittuvat näissä maisemissa.

Tekemässäni Weelan alkukartoituksessa havaittiin liikunnassani  puutetta sekä lihaskunto- että kestävyysliikunnan määrässä. Molempia pyrin siis edistämään. Liikunnan teho ja laatu jäivät tällä jaksolla aivan oman harkintani varaan, viisasta neuvonantajaa  ei hankkeella vielä ole.

Lihaskuntoharjoittelun luonnollinen muoto tänä jaksona oli sepelin lapionti ja kärräys sekä puiden pilkkominen. Kuntosalille ei ollut tarvetta mennä.

Kestävyysharjoittelut tulivat noista kauppareissuista, hillasuolla rämpimisestä, marjapaikkojen etsimisestä maastopyörällä, nurmikon leikkuusta ja tietenkin varsinaisista harjoituksista – juoksu, polkujuoksu , pyöräily, maastopyöräily ja kävely. Pyöräilymatkat vaihtelivat maastopyäräilyn 10-30 km matkoista maantiepyöräilyn 50-80 km matkoihin. Juoksumatkat vaihtelivat maastojuoksun 5 kilometristä 5-12 km asfalttijuoksuihin. Ja kävelymatkojen pituus vaihteli 5-15 kilometriin. Syke, silloin kuin sitä mittasin, vaihteli 120 ja 160 välillä. Yleensä pyrin pitämään vauhdin niin hiljaisena, että syke pysyi 120 ja 140 välillä.  Ja uskokaa tai älkää, mutta joskus noilla reissuilla jopa nauroin itsekseni ääneen.

Sunnuntaiaamun 11 km juoksulenkin ajatuksia

”Juoksu – ajattelin itsekseni – ehkä tämä minusta on juoksua, mutta tuolta tienviereltä katsottaessa parempi sana olisi varmaan raaahustaminen tai laahustaminen tai ehkä vielä parempi termi on lyllertäminen. Näin siis lyllersin eturepun heiluessa rytmikkäästi sivulta toiselle.  Yllättäin näin suoran päässä värikkään urheilupaidan, joka pikku hiljaa läheni – selkäpuolelta. Mutta tosiaankin vain pikkuhiljaa. Mutta suora oli pitkä ja ajatuksiin tuli jo sellainenkin yllättävä mahdollisuus, että joudun ohittamaan edellä olevan juoksijan. Näin matka eteni ja lopulta olin jo niin lähellä tätä edelläkulkijaa, että erotin tämän minua selvästi vanhemman rouvan olevan kävelylenkillä. Ja lopulta hän kääntyi  sivukadulle, ettei minun tarvinnutkaan pinnistää viimeisiä voimanrippeitä ohitukseen”

”Näin siis lyllersin eturepun heiluessa rytmikkäästi sivulta toiselle.  Yllättäin näin suoran päässä värikkään urheilupaidan, joka pikku hiljaa läheni – selkäpuolelta.”

Mikähän siinä on, että liikkuminen mielletään usein niin kovin ryppyotsaiseksi, ettei kohtalotoveri, lenkkipolulla vastaantuleva hölkkääjä, saa minkäänmoista huomiota, ei edes nyökkäystä. Minulla oli onni saada viettää pari viikkoa Floridassa muutama vuosi sitten ja tällöin aina kaikki vastaantulevat liikkujat tervehtivät ja osa toivotti hyvää päivää. Jopa maantietä amusella ajavat Harrikkalaiset nostivat kättä aamuvirkulle lenkkeilijälle. Tästä innostuneena päätin omalta osaltani ottaa tavan käyttöön myös täällä suomen hiihto-. juoksu-, kävely- ja pyörälenkeillä, lapin vaelluksillahan tämä tapa on kyllä täysin tuttu, mutta useimmiten olen täällä saanut nyökytellä yksikseni…

Mistä motivaattori?

Mikä on tämän jakson yhteenveto? Lähteminen on vaikeaa, mutta varsinaineisesti liikkuminen tuntui hyvältä.  Tähän lähtemisen tuskaan pitäisi miettiä motivaattoria. Yksi olisi tietenkin  päättää osallistuminen Thriathlonin pitkän matkan kisaan 2 vuoden kuluttu, mikä kyllä tuntuisi hyvältä haasteelta, mutta silloin olisin taas tilanteessa, jossa yksi iso projekti hallitsisi muuta elämää. Ei siis kiitos sitä. Yhdessä lähteminen voisi olla tehokas tapa saada itsensä liikkeelle, mutta itse liikunta ei eri tavoin liikkuville  välttämättä tuntuisi hyvältä.  Some tarjoaa yhden motivoivan tavan. Viesti tai reittikuvaus ystävältä, ”taas se on tehty”, saa usein riittävän motivation aikaan.

Ja paino. Se on laskenut  3 viikossa 2,5 kg. Kesälomamatkojen takia en tiedä haasteeseen alkaneen ystäväni edesottamuksia, mutta ehkä ensikerralla enemmän.

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Laihdutus ja keventäminen osana elämäntaparemonttia

Laihdutus ja keventäminen osana elämäntaparemonttia – Menipä Maneksi

Mauno Kurunlahti
Lääketieteen tohtori
Mauno Kurunlahti Weela

Vastaa