Blogi

Painonhallintaa ja lihaskuntoa – Menipä Maneksi

Joulukuun 1 päivä:

Joulukuu alkoi kuntotestillä, jossa testattiin henkistä ja fyysistä kanttia. Weelan testiohjelma on sama mikä maajoukkuehiihtäjillä eli kovakuntoisillakin on tehtävää. No kuinka kävi, kysyt.  Ja virnuilet. Aivan oikein, fyysinen kantti oli sellainen, että…Hetkinen, rajansahan se on ystävien naurattamisellakin, joten jätän sen salaisuudeksi ja kerron myöhemmin millaiseksi kuntokäyrä muodostuu. Henkinen kantti sen sijaan oli kohtalaisen kova, kun nollakunnossa pystyi vetämään itsensä oksennuskuntoon. Vaikka kilpailuvietti on hyvä 4 (asteikolla 4-10), löytyi jostakin se Professori Saarisen lanseeraama ylätaso. Onneksi Eija ei tullut vastaan, olisi hymyileminen ollut hiukan työlästä.

Joulukuun 2 päivä.

Virkistävien 3 tunnin yöunien jälkeen kello 5:15 työmatkalle Taivalkoskelle, päivä töissä ja iltapimeässä lumipöllyssä takaisin. Ei liikunta kotiin tultua houkutellut. Lähdin kevyelle 6 km juoksu- kävelylenkille heti ruokailun jälkeen. Ei siis minkäänlaista älyä, mutta pidin lenkin tason sen verran kevyenä, että selvisin hengissä ja paikoin jopa nautin. Siis siinä vaiheessa, kun kotiovi lenkin lopussa näkyi ja silloin kun tartuin kotioven ripaan. Tämän jälkeen 40 minuutin Weela-treeni. Hartia, hauis, alli, vinot vatsat, suorat vatsat, pohkeet, reidet. Sitten vetoketjut ym. kiskonnat eli venyttelyt. Ja sitten saunaan. Olo oli onnellinen. Tuolla lenkillä tuli muuten miettineeksi kaikenlaista…

Suurenmoista

Kadulla lojuvat hampurilaisaterian jäännökset, tielle heitetyt juomatölkit, mutkalle väännetyt kevyenliikenteen viitat, tienvarteen paiskattu hellan raato. Siinä meidän suurenmoisia aikaansaannoksiamme. Pieniä asioita suurempien rinnalla, mutta yhtäkaikki harmittaa. Ovatko nämä niitä tekoja, joilla haetaan arvostusta ja itsensä hyväksyntää vaiko ovatko ne vain pelkkää laiskuutta tai ajattelemattomuutta. Ja mikä on oma roolini tässä. Hypinkö yli vai keräänkö pois. Useimmiten taidan hyppiä yli…

Joulukuun 5 päivä

Mökillä. Lumitöitä 1,5 tuntia

Joulukuun 6 päivä

Weela lihaskuntoharjoittelua pelkästään

 

Lihaskuntoa hakemassa
Lihaskuntoa hakemassa

Joulukuun 7 päivä

Juoksulenkki illalla ja Weela – ja SAUNAAN. Alku tuskaista, sitten väliin jopa kulki, mutta hitaasti.

Joulukuun 8 päivä

Pakkasta 7 astetta, mutta vinkka on kylmä ja pureva. Ei hyvä. Pitäisi löytää siis tuuleton tai suojaisa lenkkireitti. Siis Honkaseenko? Vai löytyisikö kotinurkilta jokin suojainen suunta. Toisaalta haluttaisi juosta sellaista reittiä, jota en ole aikaisemmin juossut. Uusien polkujen etsiminen ja löytäminen ovat lähellä sydäntä, muutenkin kuin lenkillä. Ja jopas löytyi. Metsänreunasta lähtivät yhdet ihmisen ja koiran jäljet syvemmälle metsään – ja minä perässä. Edellä kulkijani oli astellut selvästi saappailla, sen huomasin niissä paikoissa, joissa lunta oli kinostanut. Mihinkähän asti tämä jäniksenmetsästäjä on tarponut ja tuleekohan tästä pitkäkin lenkki. No ainahan pääsee takaisin.

Jalat märkinä päädyin lopulta radan varrella sijaitsevan huoltotien varteen. Hienoa. Nyt oli helpompi, mutta paljon yksitoikkoisempi juosta. Mistähän saisi vähän säpinää tähän hommaan? Siinä juostessa tutkailin, josko jostain pääsisi helposti radan toiselle puolelle ja sieltä vanhan nelostien varteen. Aivan oikein, te tiedättekin, että jonkin matkaa Kempeleen asemalta etelän suuntaan ylittää rata kanavan ja sitä minä nyt silmä kovana hain. Ajattelin, että kanava lienee jäässä ja sitä pitkin pääsen sekä radan alitse, että vanhalle nelostielle. Ja hurraa, siellähän se silta nökötti.

Kohtaaminen

 

mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä

Jäi haaveeksi. Sillan alitus nimittäin. Etenemiseni meinasi pysähtyä sydänpysähdykseen, jos sellaisen nyt säikähdyksestä saa. Radan alta sillan kohdalta kuului nimittäin sellainen mökä, että huonokuuloinenkin sen olisi noteerannut. Ja minä en ole huonokuuloinen –  yleensä. Näköhän minulla kyllä on nyt heikko ja ensin en nähnyt mistä mökä tuli. Mutta lopulta äänilähteeksi paljastui sillan alla kanavan varrella kyyköttävä, äänestä päätellen mies. Mitä hän siellä teki, sitä en nähnyt, mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä. Ja minäkö äsken olin kaivannut säpinää. No minulla ei juuri ollut muuta mahdollisuutta kuin juosta eteenpäin. Ongelmaksi muodostui vaan se, että tie loppui. Eikä takaisin palaaminen oikein houkutellut. Radan vieressä avautui kilometrejä suuntaansa oleva niittyaukea, jossa keväisin lukuisat hanhet, kurjet ja joutsenet lepäilevät. Nyt eivät lepäilleet. Sinne siis. Umpihankijuoksu, muutaman kerran vilkaisu taaksepäin ettei vaan joku sieltä tule perässä. Ei onneksi tullut. Umpihankikävely. Ja minäkö se olin, joka olin haaveillut tuulettomasta lenkistä. Vinkka tunki joka puolelta päästessään vapaasta temmeltämään peltoaukealla. Kunto loppuu. Umpihankilaahustus. Missä asti se tie on. Peltoaukean nimittäin halkaisee peltotie, jota pitkin pääsisin taas sivistyksen pariin.

Toinen kohtaaminen

Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää.

Loppumattomalta tuntuvan kymmenminuuttisen jälkeen tie näkyi. Ja silloin jalka lipsahti lievään yliojennukseen. Tuttu sähköisku lävisti polven, ja mieli teki lysähtää hetkeksi levähtämään ja hieromaan polvea. Jalka ei kantanut. Pahaksi onneksi hirvenmetsästäjä seisoi juuri tienreunassa passissa. Enhän nyt voinut nelinkontin häntä lähestyä, olisi vielä luullut elukaksi ja ampunut. Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää. Ei muuta kuin vedet silmissä kyselemään, onko tullut saalista. Muina miehinä. Ja sitten jahtionnea toivotelleen hölkkäämään lähimmän metsäsaarekkeen taakse, jossa toivoin voivani hetkisen huilata ja lepuuttaa polvea. Arvaattekin, että eihän se varmaankaan onnistunut. Oikein arvasitte. Tietä pitkin käveli parinsadan metrin välein kaksi passiporukkaa. Ei muuta kuin reippaasti vaan hölkkäämään vaikka puukko tuntui tunkevan joka askeleella polven läpi. Kun porukka oli saatu pois näkyvistä selän taakse, pistettiin kävelyksi, heiluteltiin jalkaa ja siitä se taas pikkuhiljaa. Oiskohan siellä nivelkierukan takasarvi rikki, kun se tietyssä asennossa muistuttaa olemassaolostaan. No sielläpä olkoon. Näillä mennään.

Ette arvaa, kuinka mahtavalta tuntui laittaa sauna päälle, tehdä odotellessa lihaskuntoharjoitukset Weelalla ja saunan jälkeen kahvet ja torttu – hyvällä omallatunnolla.

Tuuli mahtui puhaltamaan
Tuuli mahtui puhaltamaan

Joulukuun 19 päivä

Töitten jälkeen vieraita kotona koko illan, ei liikuntaa.

Joulukuun 20 päivä

Heräsin vesisateeseen. Sadepisarain rummutus ikkunapeltiin joulukuun 20 päivänä. Olin suunnitellut täksi päiväksi pitkää juoksu- tai hiihtolenkkiä työpäivän jälkeen, mutta epäilin, että liukkauden takia juokseminen ei onnistu. Ja töihin mennessä totesin, että keli on hengenvaarallisen liukas. Niinpä liikunta jäi sisäliikuntaan. Tällaisella laiskalla miehellä oli helpotus tehdä treeni omassa työhuoneessa kotona – reilu 50 minuuttia, keskisyke 116. Vatsaliikkeet ja ylävartalo tänään vuorossa. Nilkkaremmin avulla tehokkaita vatsaliikkeitä tein toistakymmentä erilaista, ja rasitetuksi tulivat niin suorat, vinot, pinta kuin syvätkin lihakset. Huomenna selkä ja jalat, torstaina taas yläkroppa ja vatsa ja niin edelleen. Helppoa kuin heinän ajo. Suosittelen kuntolaitetta lämpimästi. Huomenna talvipäivänseisaus, päästään pikkuhiljaa taas asiaan, siis kevääseen ja kesään.

Jouluaattona

 

Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle.

Jouluaattoaamuna

Hiukan keskimääräistä pitempi lenkki, jossa pyrin pitämään sykkeen riittävän matalalla. Lämpötila hiukan pakkasen puolella. Tuuli kohtalainen, etelästä. Ja jouluaattoaamu. Vähän kulkijoita. Tiet liukkaat ja epätasaiset. Lenkki suuntautuu aluksi kirkon ohi.  Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle. Muistelin hetken aikaa, jolloin he vielä elivät keskuudessamme. Nyt he elävät, paitsi muistoissa, myös niissä arvoissa, jotka he jättivät lapsilleen. Jotka puolestaan, omaan elämäämme sovitettuna, olemme pyrkineet jättämään omille lapsillemme. Mitkähän sieltä osaisin poimia päällimmäisiksi. Rehellisyys, rakkaus, intohimo tekemiseen, välittäminen ja armollisuus…

Kempeleen ja Oulunsalon välisellä aukealla tuuli tuntuu kovenevan, mutta pääosin myötäisenä se ei haittaa. Klassisesta jouluradiosta kuuluvat tutut joulusävelet. Esittäjinä usein kansainvälistä mainettakin niittäneet laulajat, joukossa myös facebook kavereitani. Klassisen musiikin nauttijana heitä on ilo kuunnella. Samalla mietin musiikin vaikutusta elämässäni. Miten joku kaunis sävelmä liikuttaa niin, että vedet tulevat silmiin. Mozartin 23 pianokonserton adagio-osan kuuluessa on pakko pysähtyä, paikasta riippumatta, pyyhkimään kyyneleitä. Eikä se jää pelkästään musiikkiin. Yhtälailla, kun joku ylittää itsensä ja ennen kaikkea itsekkyytensä, pelkonsa, tottumuksensa tai ennakkoluulonsa, minun termissäni siirtyy apassionata spiritoso tilaan, tehden jotakin omalla mitta-asteikollaan suurta, herkistyn helposti. Nytkin harvojen vastaantulevien ihmisten hyvän joulun toivotukset tuntuvat tällaisilta teoilta. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuneet  flash mob -esitykset. Tuntui hyvältä. No, Kempeleen päässä tosin pari vastaantulevaa liikkujaa katsoi vain kenkänsä kärkiä, eivätkä he reagoineet, kun minäkin puolestani yritin toivottaa hyvää joulua. Radiosta samaan aikaan kuuluva Joosen laulu, jossa puhutaan maailman kylmyydestä, sattui saumaan. Mutta kun en kulje toisen mokkasiineissa, en voi tietää, millainen kivi siellä hiertää. Ja toisaalta, onko se yleensäkään niin tärkeää mennä hökälehtämään kaiken maailman juoksijoiden mökellyksiin vastauksia. Vaikka vastaaminen tai tervehtiminen voisi olla molemmille merkityksellistä. Annettiin mahdollisuudelle mahdollisuus.

Kempeleen vanhan nelostien vartta juostessani tuuli oli yltynyt niin, että väliin piti eteenpäin päästäkseen ihan nojautua tuulta vasten. Ohuet juoksuhousuni päästivät vinkan lävitseen, niin että jalkani olivat ihan kohmeessa ja kun juoksualusta oli ihan epätasainen ja jäinen, siirryin lihasrevähdysten pelossa kävelyyn viimeisellä parilla kilometrillä. Päätöstä helpotti lievä jalkapöydän kipeytyminen, joka luultavasti on perua vajaa vuosi sitten Afrikan hietikoilla avojaloin juostessa syntyneestä rasitusmurtumasta. Syke pysyi matalalla koko reissun, 120-145, eikä yhtään ei hengästyttänyt, mutta eipä ollut vauhtiakaan. Aivan loistava, kevyt, nautinnollinen jouluaaton reippailu. Tämän jälkeen iltapäivällä on upeaa mennä pojan perheen luo, entiseen kotiimme, viettämään joulua ja nauttimaan pihasaunan lempeistä löylyistä. Sitä odotellessa.

uskollinen lenkkikaveri sopivassa valaistuksessa
uskollinen lenkkikaveri, sopivassa valaistuksessa aina mukana

Tässä välitilinpäätös. Olen kertonut muutaman harjoituspäivän tuntemuksista. Yleisilmeenä voi sanoa, että liikkeellelähtö kestävyysliikuntaan ei aina ole ollut helppoa. Väliin jättäminen on ollut lähellä sydäntä. Sen sijaan lihaskunnon harjoitteleminen kotikoneella säännöllisesti pienin annoksin on ollut palkitsevaa. Voin lämpimästi suositella. Entä paino. Hävettää kyllä vähän, lukemat jouluaattona vielä 88 kg eli vain kaksi kiloa on saatu pois. Puolustukseksi on sanottava, että olen syönyt todella hyvin. Mutta täältä tullaan. Tammikuun lopulla tavataan.

-Mane

Lue myös edellinen Menipä Maneksi blogi Nollasta sataan kuukaudessa

Nollasta sataan kuukaudessa – Menipä Maneksi

 

Työhyvinvointi – varman tuoton investointi

Liikunnalla hyvinvointia

Tovin aikaa sitten luin Helsingin Sanomista mieleenpainuvan uutisen. Uutisessa kerrottiin Toukolanpuiston koulusta Seinäjoella, jossa liikunta oli otettu osaksi jokaista koulupäivää ja osaksi jokaista oppituntia (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005002245.html). Kyse ei ole vain yhden koulun hankkeesta, vaan liikunnan lisääminen on koko kaupungin tavoite. Jotain on tehtykin jo oikein, koska alle 5 vuotiaiden ylipainoisuus on puolittunut kuudessa vuodessa.

Jotain on tehtykin jo oikein, koska alle 5 vuotiaiden ylipainoisuus on puolittunut kuudessa vuodessa.

YLE puolestaan julkaisi uutisvideon Jyväskylän Kilpisen koulusta, jossa liikunta oli myös otettu osaksi kouluarkea (http://yle.fi/urheilu/3-9354355). Nämä esimerkkitapaukset eivät ole suinkaan ainoita kouluja, joissa näin on tehty. Laajemminkin on huomattu, että liikunnalla positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja jaksamiseen, kuten videon alakoululainenkin toteaa ”liikunta virkistää aivoja ja jaksaa taas ajastella ja laskea sitä matikkaa”.

Taukoliikunta kuuluu osaksi työpäivää. Weelasta siihen saa loistavan kaverin.

Lisää kilpailukykyä

Kilpailukyvyn ja suuremman voiton tavoittelun takia työpaikoilla on käytetty paljon voimavaroja työn tehostamiseen. Läpimenoaikoja on laskettu ja prosesseja hiottu, tehokkaampia työkaluja hankittu, ostettu robotteja ja uusia tuotantokoneita, kehitetty automaatiota ja älyä. On investoitu. On sijoitettu rahaa siinä uskossa, että investointi maksaisi itsensä korkojen kera takaisin. Parempina tuotteina, tuotannon tehokkuutena jne. Investoimalla on säästetty.

Minulle on joskus opetettu, että suurimmat säästöt saadaan sieltä, missä on suurimmat menot. Mitä jos työntekijäkulut vievät leijonanosan yrityksen kassavirrasta. Miten silloin voidaan säästää ja tehostaa?  Miten suunnittelutoimistoissa, virastoissa, pankeissa, työnjohdossa… , työpaikoilla, jossa työn tehokkuus on ajattelussa, luovuudessa, yhteishengessä ja työpaikan ilmapiirissä. Miten lisätään tehokkuutta ja tuottavuutta – jolloin vähemmällä saadaan enemmän? Ihmiselle kun ei voi lisätä päivityksillä älyä ja nopeutta (ainakaan vielä), kuten koneille.

Investoinnille tuottoa

Investoimalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan saada sijoitukselle moninkertainen, jopa kuusinkertainen, tuotto. Eli kun laitetaan euro eteenpäin, saadaan kuusi tilalle. Kuitenkin usein merkillisesti ajatellaan, että hyvinvointiin voidaan panostaa, kun on ”löysää rahaa” ja ylimääräistä, mutta todellisuudessa kyse on kannattavasta ja tuottavasta sijoituksesta. Pikemminkin toisinpäin raha kannattaa ottaa sieltä, missä se on ”löysästi kiinni”.

Usein merkillisesti ajatellaan, että hyvinvointiin voidaan panostaa, kun on ”löysää rahaa” ja ylimääräistä, mutta todellisuudessa kyse on kannattavasta ja tuottavasta sijoituksesta. Pikemminkin toisinpäin raha kannattaa ottaa sieltä, missä se on ”löysästi kiinni”.

Säästöt syntyvät sairauspoissaolojen vähentymisenä ja tehokkuuden parantumisella. Tehokkuutta parantavat monet asiat. Hyvinvoinnin kasvaessa työilmapiiri paranee, ajattelu tehostuu ja luovuus lisääntyy, työntekijöiden vaihtuvuus pienenee, yrityksen ilme ja brändiarvo kasvaa jne. Hyvinvoiva ihminen näyttää myös ulospäin hyvinvoivalta, se toimii yrityksen käyntikorttina ulospäin ja on osa markkinointia. Jokainen työntekijä on siis itsessään osa markkinointia.

Hyvinvointi tai pahoinvointi, ihan kummalta kantilta sen haluaa ajatella, ei ole mikään merkityksetön seikka. Työterveyslaitoksen (TTL) mukaan puutteellisen työhyvinvoinnin hinta on Suomelle 41 miljardia vuodessa. Siellä olisi ”löysää rahaa” tarjolla niille, jotka haluavat saada etua kilpailijoihin ja parantaa kilpailukykyä.

Ps. Hyvä tapa investoida hyvinvointiin on panostaa työpaikkaliikuntaan. Käy tutustumassa weelaan ja tilaa se ennakkoon! Vielä on ennakkotilaajan edut voimassa. Toimitukset alkavat tammikuussa.

-Miikka

 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005002245.html

http://yle.fi/urheilu/3-9354355

http://yle.fi/uutiset/3-8639642

Työhyvinvointi

 

 

 

 

 

Nollasta sataan kuukaudessa – Menipä Maneksi

f9cb11fe-2f88-41c3-bd0d-f230267ea6b4

Weelaharjoitus käynnissä

Liikkuminen nollassa

Jäimme edellisessä blokissa siihen, että silmäongelmat pakottivat ottamaan rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että mieli alkoi jopa kaivata rääkkiä – aluksi.

Jäimme edellisessä blokissa siihen, että silmäongelmat pakottivat ottamaan rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että mieli alkoi jopa kaivata rääkkiä – aluksi. Yhdessä asennossa lähes täysin liikkumatta 1,5 viikon ajan makaaminen ilman, että pystyi lukemaan tai yleensäkään seuraamaan silmillään mitään ulkopuolelta tulevaa, otti lievästi sanoen jonkin verran lujille. Seurana päivisin vain radio, äänikirjat ja omat ajatukset. Mutta siitä selvittiin. Sen jälkeen parin kuukauden ponnistelukielto, ei urheilua eikä rasitusta, kunnes kaasu silmästä on hävinnyt. Ja nyt se on hävinnyt. Ja niinpä liikuntabloki voi taas alkaa. Lähtöpaino on reilussa kahdessa kuukaudessa saatu hilattua entisiin lukemiin eli 90 kiloa heilahti puntariin. Minä säälin ja sätin itseäni. Mutta tulipahan todistettua, että liikunnalla on suuri merkitys painonpudotukseen – ja liikkumattomuudelle painonkohotukseen.

Hiljaa hyvä tulee

Treeniohjelma on lopun marraskuun ajan rauhallinen. 5 kertaa viikossa hyvin, hyvin rauhallinen kestävyyslenkki, kevyesti vatsaliikkeet ja hyvin, hyvin matalarasitteiset lihaskuntoharjoitukset myös 5 kertaa viikossa. On muuten onni, että Weela kotikuntolaite mahdollistaa harjoittelun kotona – lähde 5 kertaa viikossa saliharjoituksiin – ja unohda koko juttu.

Ja sitten vauhtiin

Teille kuntosalikävijöille ovat tietysti tuttuja harjoitukset ”takaketju, etuketjun venytys, sivuketju…..

Joulukuun alusta aloitamme nousujohtoisesti harjoitukset – frekvenssi sama kuin marraskuussa. Lihaskuntoharjoitukset, ne kun saa vapaasti, helposti ja tehokkaasti tehdä kotona tai työpaikalla, voidaan rytmittää siten, että eri päivinä harjoitetaan eri lihasryhmiä. Loistavaa. Joulukuun alusta 2 viikkoa 2×12/liike, viikon kevennys, 2 viikkoa 3x 12/liike, viikon kevennys ja 2 viikkoa 3×15/liike. Näin siis suunnitellaan. Lisäksi ohjelmassa on Weela-ohjelman mukaisesti liikkuvuusharjoitteet. Teille kuntosalikävijöille ovat tietysti tuttuja harjoitukset ”takaketju, etuketjun venytys, sivuketju, spiraaliketjun venytys ja yläraajojen venytys”, mutta minulle, joka olen inhonnut venyttelyjä sydämeni pohjasta, josta syystä olen notkea kuin ratapölkky ja jolle ainoat venyttelyt ovat kohdistuneet haukotellessa leukalihaksiin, ovat nämä askel uuteen, tuntemattomaan maailmaan, siirtymistä sille paljon puhutulle epämukavuusalueelle. Täältä tullaan.

Kestävyysharjoittelu joulukuun alusta 6 viikon ajan sisältää viikossa yhden 1 tunnin vauhtilenkin, 3 kpl tunnin peruskuntolenkkiä sekä yhden 2,5 tunnin peruskuntolenkin. Teholtaan harjoitukset nousujohteiset siten että 2 viikkoa teho kovenee, sitten keveämpi viikko, sitten taas 2 viikkoa teholtaan kovempaa, kevennys ja taas mennään 2 viikkoa nousujohteisesti kovempaa, sitten kevyempi viikko. Ja sen jälkeen – no katsotaan sitä sitten, mutta sen verran voin jo raottaa salaisuuden verhoa, että – minua hirvittää. Lenkit voi tehdä juosten, hiihtäen, sauvajuosten, pyöräillen tai uiden. Hiihto mieluimmin umpihangella, mutta mistä sitä tähän hätään…
Ja marras-joulukuun vaihteessa ennen kovempaa kuntoilua tietysti ensimmäinen kuntotesti.

Kuvaajana mm-kisoissa

Kun ensin kuvaa lähtöhössäkän, purkaa kuvausvermeet, pakkaa ahkion, hiihtää joukkueen kiinni, pyyhältää hangen kautta ohi, vetää kaulaa joukkueeseen kilometrin verran, purkaa ahkiosta vermeet kuvauskuntoon, kuvaa lähestyvän ja ohi hiihtävän joukkueen…

Miksi moinen tiukahko kunto-ohjelma? No kun Weela-työntekijät päättivät osallistua mm-kisoihin. Hiihdon mm-kisoihin. Umpihangessa. Siis Pudasjärvellä helmikuun alkupuolella. Ei, ei. Ajattelit väärin. Ei minua tietystikään pyydetty mukaan kisaan, haluavathan ne edes jotenkin menestyä. Mutta minua pyydettiin kuvaaman Weela-joukkueen kisamatka. Alusta loppuun. Ja joutuuhan siinäkin vähän irrottelemaan. Kun ensin kuvaa lähtöhössäkän, purkaa kuvausvermeet, pakkaa ahkion, hiihtää joukkueen kiinni, pyyhältää hangen kautta ohi, vetää kaulaa joukkueeseen kilometrin verran, purkaa ahkiosta vermeet kuvauskuntoon, kuvaa lähestyvän ja ohi hiihtävän joukkueen. Sen jälkeen taas pakkaa vermeet ahkioon, hiihtää porukan kiinni , hiihtää ohi jne…
Ja on illalla vastassa kun joukkue saapuu majoitusalueelle. Kuvaa iltatouhut, kuvaa nukkumaanpanon. Kuvaa kun joukkue nukkuu nuotion loisteessa ja kuvaa kun joukkue herää uuteen aamuun. Kuvaa kun joukkue lähtee kilpamielessä umpihankiosuudelle, hiihtää joukkueen kiinni, hiihtää ohi ja kuvaa taas kilpaa hiihtävää joukkuetta edestäpäin, sivulta ja takaapäin. Hiihtää taas ohi ja on lopulta kuvaamassa maaliin tulijat. Tarvitaanhan siinäkin jonkinmoista kuntoa, tuossa kuvaushommassa nimittäin.

Hymyillen

Ja pidetään tahti sellaisena, että jos Eija Pelkonen tulisi vastaan, jaksaisin hymyillä ja jopa puhua – sen lupaan.

Ensimmäisessä blokissani puhuin keventämisestä. Jos professori Hakala nyt lukisi kuntoilusuunnitelmani, hän ajattelisi, että onhan…Niinpä, olen samaa mieltä. Ei järjen hiventäkään. Ei tietoakaan hölläämisestä, vain entistä tiukempaa menoa. Mutta pistin nuo suunnitelmani ihan kiusalla. Kyllä, ajatuksena on ulkoilla ja liikkua nuo luvatut tunnit, mutta nautiskellen. Helposti. Vapaana ulkoisista vaatimuksista, mutta kuitenkin tehokkaasti, jos siltä tuntuu. Niinpä lajiluetteloon lisätään kävely, vaeltaminen, lumikenkäily, geokätköily jne. Näin talvisaikaan. Ja pidetään tahti sellaisena, että jos Eija Pelkonen tulisi vastaan, jaksaisin hymyillä ja jopa puhua – sen lupaan. Eija nimittäin jossain pakinassa vuosia sitten valitteli vastaantulevien lenkkeilijöiden synkkää ja uupunutta ulkomuotoa. No ulkomuoto on se mikä on, mutta hymyillään, se on varmaa…

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Sisu ja soveltaminen:

Sisu ja soveltaminen – Menipä maneksi

Tästä se lähtee – Kohti MM-kisoja

Vuosi 2017 on suuri vuosi suomalaiselle hiihdolle. Vuoden aikana täällä kotimaassa järjestetään kahdet hiihdon MM-kisat, Maastohiihdon maailmanmestaruuskisat Lahdessa ja umpihankihiidon MM:t Pudasjärvellä. Päätimme Weela porukan kanssa kantaa kortemme kekoon suomalaisen hiihdon puolesta osallistumalla kisoihin ja nostamalla suomalaista hiihtoa taas maailmankartalle. Lahti sijaintinsa puolesta on valitettavan kaukana Oulusta, joten loogisempi vaihtoehto on lähteä helmikuussa Pudasjärven pippaloihin.

Retkelle tarvitaan rautaista kuntoa ja tekemisen meininkiä. Siispä heitimme haalarit niskaan ja aloitimme reenaamisen kohti kisoja.

Keräsimme Weela-tiimiin 5 nohevaa soturia sekä ammattitaitoisen valmentajan, tavoitteenamme selviytyä kunnialla vaativasta viikonlopusta Pudasjärven villissä luonnossa. Luvassa on kovaa pakkasta ja rajusti raskaita kilometrejä umpihangessa. Retkelle tarvitaan rautaista kuntoa ja tekemisen meininkiä. Siispä heitimme haalarit niskaan ja aloitimme reenaamisen kohti kisoja.

Valmistaudumme kisoihin seuraavalla ohjelmalla: peruskestävyysharjoitus 3krt/vk, lihaskuntoharjoitus 1 krt/vk, vauhtikestävyysharjoitus 1 krt/vk ja liikkuvuusharjoitus 3 krt/vk. 8 harjoitusta viikkoon on suhteellisen paljon, joten harjoitusaikojen kanssa saa olla luova.

Vauhtikestävyyden ajattelin hoitaa maanantai-iltaisin jääkiekkovuorolla. Liikkuvuusharjoitukset hoituvat kolmena iltana ennen nukkumaan menoa. Lihaskuntoharjoituksen teen tiistai-iltana kotona Weelalla, sen jälkeen, kun saan lapset nukkumaan. Peruskestävyyslenkit hoidan pyöräilemällä töihin, käymällä uimahallissa ennen töihin menoa ja viimeisen harjoituksen teen juoksemalla (talvella hiihtämällä) viikonloppuna lauantai tai sunnuntaiaamuna. Tällä järjestelyllä pyrin pitämään harjoittelun aktiivisena, niin ettei perheen yhteinen aika siitä kärsi.

Leuanveto on osa työpäivää ja harjoittelua
Leuanveto on osa työpäivää ja harjoittelua

Harjoittelua on nyt takana muutama viikko ja pidimme harjoituskauden alkuun kuntotestin, jotta näemme, kuinka kehitystä tapahtuu. Kuntotestissä mittasimme monipuolisesti liikkuvuutta, lihaskuntoa sekä kestävyyttä. Suurimmat kehityskohteet näyttäisivät minulla olevan liikkuvuudessa. Myös kestävyydessä jäi parantamisen varaa.

Homma on nyt polkaistu käyntiin hyvällä fiiliksellä ja tavoitteena on tietenkin tuoda läpsytellen kulta Suomeen (ilman Norjalaisten huulirasvaa)!

-Miikka

Sisu ja soveltaminen – Menipä maneksi

Menipä Maneksi on 63- vuotiaan lääkärin blogisarja. Kirjoituksissa kuljetaan Manen mukana laihdutushaasteessa, 6kk ja 10kg. Sarjan blogi julkaistaan noin 3 viikon välein Weelan nettisivulla.

Ei alkanut 3 kausi kovin hyvin


Ma: Väsytti. Hyvin kevyt juoksulenkki, lihaskuntoharjoitukset.

Ti: Väsytti. Hyvin kevyt kävelylenkki. Lihaskuntoharjoitukset.

Ke: Väsytti. Vein roskat.

To: Väsytti. En vienyt roskia.

Pe: Väsytti. Lähdettiin asuntoautolla reilun viikon lomamatkalle

Lomalla:  maastopyöräilyä ja lenkkeilyä metsässä.

Tuntui kivalta juosta ja pyöräillä mäkisiä maastoja. Ukonilma rankkasateineen yllätti useammin kuin kerran, mutta sekään ei haitannut. Kevennettyä harjoittelua metsäreiteillä lätynheiton muodossa. Ja Weelalla on eittämätön etu – kuntosali siellä missä sinäkin. Viikko meni tosi kivasti!


Takaisin arkeen ja kohtaamiseen

Joskus lenkillä saa seuraa toisesta kuntoilijasta ja näin kävi minullekin. Kohtasimme lenkkini alussa olevassa risteyksessä. Lenkkikaveri kertoi lähteneensä 20km aamulenkille ja minä puolestani sanoin suunnitelleeni 60km aamupyöräilyä. Näin mentiin, alkumatka mukavasti rupatellessa. Pian kävi ilmi, että kaverini oli kovakuntoinen aktiiviharrastaja – “puoliammattilainen” – jolle erilaisista kilpailuista oli kertynyt kotiintuomisina koko joukko pystejä ja muita palkintoja. Tämä näkyi vauhdissa. Yritin taistella mukana, mutta puhumaan en enää pystynyt, tuloksena vain heikkoja niinpä ja joopa puuskahduksia. Toivonani oli, että kestäisin 10km kohdalle, jolloin kaverini suunnitelmien mukaan kääntyisi kotiinpäin.  Ja sitten kuulin tuon musertavan lauseen – “kun sattui näin mukavasti yhteinen lenkki, niin jospa minäkin kiertäisin tuon kuuskympisen.”

Silmissä musteni, yritin hymyillä, varmaan meni lähinnä irvistykseksi, mutta ääntä en enää saanut. Periksi ei annettu. Jalat huusivat tuskasta, keuhkot tuntuivat olevan repeämässä, mutta mukana tultiin. Keskustelu  osaltani jäi muutamaan päännyökkäykseen. Näin matka taittui, ja tuon 60km yhdessä pyöräiltyämme, kaverini kääntyessä kotiinsa menevälle tielle, hän sanoi: on paljon mukavampi pyöräillä kun on juttukaveri. Juu, minä kähisin. Kun selkä oli hävinnyt mutkan taa heittäysin seläleen pientareelle huohottamaan. Eikä minun tarvinnut makoilla kuin vaivaiset 20 minuuttia, kun jo kykenin taluttamaan lopun 200 metriä kotiin.

Juu, minä kähisin. Kun selkä oli hävinnyt mutkan taa heittäysin seläleen pientareelle huohottamaan. Eikä minun tarvinnut makoilla kuin vaivaiset 20 minuuttia, kun jo kykenin taluttamaan lopun 200 metriä kotiin.

Jakson loppuun ja seuraavan alkuun mahtui myös lapin matka, juoksua ja maastopyöräilyä Enontekiöllä. Pöyrisjärven ympäristö on todella mukavaa pyöräilymaastoa,  siellä voi halutessaan yhdistää pyöräilyn esim. vaellukseen ja kalastukseen. Näin mekin teimme.  Liikunta tuntui taas tosi mukavalta. Eikä edes renkaan puhkeaminen vesisateessa keskellä yötä 3km päässä leiristä tuntunut rassaavan. Ihmeellinen tuon lapin vaikutus ihmismieleen. Noilla lapin palkisilla muistelin keskustelua “valmentajani” kanssa. Nuo kannustavat sanat – “et tule onnistumaan- ja jos paino lähtisikin, kaikki lähtisi lihaksista, JOS ET PUREUDU RUOKAILUTOTTUMUKSIIN”. Niinpä arkioloissa täytin uskollisesti ruokapäiväkirjaa ja ajatuksena oli lapista tultaessa käynnistää oikein ohjauksessa ruoka-ja liikuntaremontti. Mutta suunnitelmat muuttuivat.

Jo lapissa tunsin silmässäni näkömuutoksia ja kotona oikeaan silmään ilmaantui varjo. Tämän aiheutti verkkokalvon irtauma, jonka hoitona on muun muassa 6 viikon rasitus- ja urheilukielto. Eli näillä mennään. Niin, paino on nyt 86kg eli 4kg lähtötasoa alempi.

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Laihdutushaasteen alkutaival: 

Laihdutushaasteen alkutaival – Menipä Maneksi

Mauno Kurunlahti
Lääketieteen tohtori
mauno

Mistä messuilla puhuttiin?

Matkalla kohti Tamperetta karavaanin tunnelma oli jännittynyt: näkevätkö ihmiset sen mitä me Weelassa näemme? Ja näittehän te, eikä me sitä epäiltykkään – jännitettiin vain. Vastaanotto oli lämmin ja innostunut, kiitos siitä jokaiselle messulaiselle. Saimme paljon ruusuja ja tulppaaneja palautteen muodossa, tottakai myös pari hieman kuihtuneempaa kukkaa. Kokonaisuudessaan Weelan osalta messut menivät loistavasti. Nyt vauhdilla vastaamaan kysyntään, jotta te pääsette pian vetreyttämään kehoa työn lomassa ja treenaamaan työliikunnan merkeissä. (Saa tämän laitteen ostaa tottakai jo kotiinkin.) Tässä blogikirjoituksessa käsitellään niitä aiheita, jotka olivat messuilla esillä.

tampereen-tyohyvinvointi-messut-weela
Weelan ständi Tampereen Työhyvinvointi -messuilla

Messuilta jäi käteen monia hedelmällisiä keskusteluja Weelasta, työolosuhteista, ilmapiiristä, työn aiheuttamista fyysisistä haasteista, taukoliikunnasta ja vaikka mistä muusta. Messuilla kyselyyn vastanneista 50%:lla järjestetään työpaikkaliikuntaa ja 99% uskoo liikunnalla olevan positiivisia vaikutuksia työntekoon. Tästä huolimatta kaikilla ei ole mahdollisuutta työpaikkaliikuntaan, miksi? Tauko- ja työpaikkaliikunnalle on tänä päivänä kysyntää, tämä oli hyvin havaittavissa keskusteluiden ilmapiiristä. Mieltä lämmitti erityisesti se, että vastanneista istumatyöläisistä yli 70% käyttäisi Weelaa työpäivän aikana. Työntekijät  ovat valmiita tekemään töitä paremman (työ)hyvinvoinnin eteen ja työnantajat satsaavat tähän enenevissä määrin. Käsitys liikunnan positiivisista vaikutuksista työhön, on siirtymässä uskomuksista käytäntöön ja työyhteisöt etsivät itselleen parhaita tapoja tämän toteuttamiseen.

taukojumppa-huoltoaseman-pihallla-viitasaari
Taukojumppa ilman verkkovirtaan Viitasaaren upeissa maisemissa

Mikä Weelassa sitten viehättää? Laitteen suomalaisuus ja desing herättivät ständin ohikulkijoiden huomion – WeelaTrainer ominaisuus sai messuilijat kiinnostumaan. Weelan desing ja näppärä koko miellyttää silmää. Se herätti toisaalta myös hämmennystä, miten tuon näköinen laite voi olla niin tehokas ja monipuolinen. Laitetta testanneet kehuivat helppokäyttöisyyttä, vastuksen tuntumaa ja useat olivat kiinnostuneita, kuinka vastus tuotetaan laitteeseen. Se tuotetaan Weelaan sähköisesti, mutta laitteella voi harjoitella myös ilman verkkovirtaa. Tällöin virta tulee laitteen sisällä olevasta akusta, jota harjoittelija lataa treenatessaan.

WeelaTrainer ihastuttaa monipuolisuudellaan. Kyseessä on applikaatio, jonka käyttäjä voi ladata omaan puhelimeensa tai vaikka yrityksen tablettiin. Jokainen harjoittelija kirjautuu ohjelmaan omilla käyttäjätunnuksilla ja yhdistää laitteet keskenään bluetoothin avulla. Weelaa käytetään tällä ohjelmalla, sieltä saa muun muassa vastuksen vaihdettua parilla klikkauksella. WeelaTrainer tarjoaa valmiiksi suunniteltuja taukojumppia sekä harjoitusohjelmia. Näissä ohjelmissa on lähdetty siitä, ettei taukojumppaajan/harjoittelijan tarvitse itse miettiä mitään. Sieltä löytyy ohjausvideot, toistolaskuri ja valmiiksi suunnitellut vastukset – eli homma on treeniä vaille valmis. WeelaTrainerissä on myös mahdollisuus suunnitella omat ohjelmat ja se kerää kaiken datan ylös myöhempää tarkastelua varten. Lisäksi sieltä löytyy kuntotesti ja tavotteiden saavuttamista seuraava liikuntakello. Siinä WeelaTrainerin mahdollisuuksista tiivistetysti. Alla olevasta kuvasta näet, kuinka helposti Weelaa ohjataan.

                                         weelatrainer-applikaation-selausnakyma-treenaa     weelatrainer-applikaation-selausnakyma-profiili

Weelan ennakkomyynti alkaa 10.10.2016. Mikäli olet kiinnostunut saamaan lisätietoa tästä suomalaisesta innovaatiosta, ota meihin yhteyttä. Sinulla on myös mahdollisuus osallistua Weelan arvontaan  facebookissa. Osallistumalla voit voittaa omaksi tämän minikuntosalin. Weelalta toivotetaan kaikille osallistuneille arpaonnea!

 

Weela Työhyvinvointi -messuilla

Takana on tuhansia työtunteja, satoja suunnitelman muutoksia, pari kyyneltä ja kymmeniä heureka-hetkiä. Sitä on viilattu, testattu, purettu ja kasattu parhaaksi mahdolliseksi. Ja nyt se on valmis!

Weela -kuntolaite

Weela on valmis esittäytymään julkisesti. Ole ensimmäisten joukossa, jotka pääsevät tätä kuntolaitetta kokeilemaan. Me pakataan nämä minikuntosalit autoon ja ajellaan Kempeleestä Tampereen Työhyvinvointi -messuille 13.9-15.9.2016. Messuilta löydät meidät joka päivä klo 10-16 välillä messupaikalta A1009.

Tuotekehityksen aikana useat tuttavat ovat kummastelleet, mistä pienikokoinen laite saa tuotettua vastuksensa jopa 100kg asti. Onko se totta tai edes mahdollista? No onhan se ja tämä on Oulun omien Pelle Pelottomien ansiota. Vastaavaa ei ole olemassa, eikä minulla sen puoleen vastausta, mitä muttereita pojat ovat yhdistelleet. Tärkeintä on kuitenkin, että meille laite toimii vain nappia painamalla. Halusit sitten tehdä taukojumppaa tai kasvattaa lihasvoimaa.

Weela - kuntolaite

Weelasta tuli pieni ja pippurinen paketti, jota on helppo liikutella ja mukava katsoa. Sitä ei tarvitse työntää kotona sängyn alle piiloon ja toimistossakaan se ei vaadi isoa tilaa, mikä helpottaa huomattavasti pikaisen treenin tai taukojumpan tekemistä. Eikä sen puoleen treenin sisällöstäkään tarvitse murehtia, Weela ohjelmoi nekin valmiiksi sinun omien tavotteiden mukaisesti. Ellet sitten halua itse päättää mitä teet, sekin on tottakai mahdollista.

Kuulostaa melko hyvältä, eikö totta? Tätä pakettia on mahdollisuus päästä testaamaan Työhyvinvointi -messuilla ensimmäistä kertaa ikinä.  Koska sanonta ”ei makeaa mahan täydeltä” on puhkikulutettu kieltofraasi, vetäisemme siltä maton alta ihan kokonaan. Messuilla voit osallistua arvontaan, jonka tuotepalkintona on tottakai Weela. Osallistumalla arvontaan sinulla on mahdollisuus olla koko Suomen ensimmäinen Weelan omistaja! Ja ei hätää,  tulemme järjestämään saman arvonnan myös facebookissa, jotta kaikki voivat osallistua. Käy tykkäämässä sivusta, pysyt ajantasalla. Jes, Tampereella nähdään!

MITÄ Mahdollisuus tutustua Weelaan
MISSÄ Tampereen Messu- ja Urheilukeskus (TESC) / Ilmailunkatu 20, 33900 Tampere / Messupaikka A1009
MILLOIN 13.9-15.9.2016 klo 10-16

Weela-vaaka-valk             Tyohyvinvointi_logo_web_627

Monipuolinen kuntolaite pieneen tilaan

Kotikuntolaitteiden yksi tärkeimmäksi koetuista ominaisuudesta on sen koko tai paremminkin sen pienuus. Moni ostopäätös on jäänyt tekemättä sen takia, ettei kotona ole sopivaa tilaa kuntolaitteelle. Sen ymmärtää hyvin, sillä ajatuksenakin iso kuntokeskus pienessä kerrostalokaksiossa puistattaa. Muutenkin niin rajalliselle tilalle keksitään parempaankin käyttöä. Eikä tilannetta helpota se, että yleensä kuntolaitteiden ulkonäköä ei ole suunniteltu katseita, vaan kuntoilua varten, joten ne halutaan pitää vieraiden silmiltä piilossa.

Nurkkaan ahdetut isot kuntolaitteet ovatkin monesti kaikkea muuta kuin houkuttelevan näköisiä. Suuren kokonsa vuoksi ne vievät ympäriltään kaiken elintilan. Niimpä niille löytyy äkkiä uusia käyttötarkoituksia, kuten vaaterekkinä tai pyyhkeen kuivatustelineenä toimiminen.

Kotona ei tarvitse miettiä, miltä näytän kuntoillessa, punoittavatko posket tai pömpöttääkö maha tai onko treenivaatteissa ruokatahroja. Kotona voi liikkua sen näköisenä kuin huvittaa tarvitsematta miettiä: ”mitähän muut minusta ajattelevat?”.

Miksi sitten kuntolaite pitää hankkia kotiin? Eikö kuntosalille meno olisi kaikkein helpoin valinta? Ei kaikille. Todella monet meistä vieroksuvat kuntoilla toisten seurassa. Kotona ei tarvitse miettiä, miltä näytän kuntoillessa, punoittavatko posket tai pömpöttääkö maha tai onko treenivaatteissa ruokatahroja. Kotona voi liikkua sen näköisenä kuin huvittaa tarvitsematta miettiä: ”mitähän muut minusta ajattelevat?”.

Ainoa järkevä kuntolaitehankinta on käyttöön tuleva laite. Kotikuntolaite ei saa jäädä varastoon tai autotallin nurkkiin pyörimään. Se pitää olla helposti saatavilla, kun sitä tarvitsee. Se tulee olla helposti siirrettävissä ja sen pitää olla säilytettävissä pienessä tilassa.

Weela on kehitetty tähän tarpeeseen. Pieni koko mahdollistaa Weelan hankittavaksi pieneen yksiöön tai toimistoon. Säilytysasennossaan Weela vie lattiatilaa vain noin 20 cm x 70 cm ja käyttöasennossaankin se mahtuu 60 cm x 70 cm kokoiseen tilaan. Weelan siirtely huoneesta toiseen onnistuu helposti kahvasta kantamalla.

Tyylikkään ulkomuotonsa ansiosta Weelaa ei tarvitse edes yrittää piilottaa vieraiden katseilta, vaan se saa olla keskeisellä paikalla olohuoneessa. Ja mikä parasta, ominaisuuksista ei tarvitse tinkiä yhtään! Monipuolisuudessa Weela pärjää isoille kotikuntokeskuksillekin.

Haluaisitko sinä pieneen tilaan mahtuvan monipuoliseen lihaskuntoharjoitteluun sopivan laitteen? Tutustu Weelaan

-Miikka

Laihdutushaasteen alkutaival – Menipä Maneksi

Menipä Maneksi on 63- vuotiaan lääkärin blogisarja. Kirjoituksissa kuljetaan Manen mukana laihdutushaasteessa, 6kk ja 10 kg. Sarjan blogi julkaistaan noin 3 viikon välein Weelan nettisivulla.

Ensimmäiset kolme viikkoa

Ei tästä tullutkaan pelkkää menestystarinaa. Siis liikunnan suhteen. Usein jouduin pakottamaan itseni liikkumaan ja usein en jaksanut edes pakottaa. Laiskuus voitti. Huomisen muuttaminen nyt-tapahtumaksi on yllättävän vaikeaa peruslaiskalle luonteelle. Kuitenkin joka viikko ylitin itselleni asettamani 6 tunnin liikuntamäärän ja useimmiten koin liikkumisen mielekkäänä. Vaikeinta oli lähteä tekemään varsinaista harjoitusta. Sen sijaan kävellen tai pyöräillen kauppaan yms. lähteminen tuntui helpolta.

Juoksulenkin maisemaa
Laihdutushaasteen juoksulenkit taittuvat näissä maisemissa.

Tekemässäni Weelan alkukartoituksessa havaittiin liikunnassani  puutetta sekä lihaskunto- että kestävyysliikunnan määrässä. Molempia pyrin siis edistämään. Liikunnan teho ja laatu jäivät tällä jaksolla aivan oman harkintani varaan, viisasta neuvonantajaa  ei hankkeella vielä ole.

Lihaskuntoharjoittelun luonnollinen muoto tänä jaksona oli sepelin lapionti ja kärräys sekä puiden pilkkominen. Kuntosalille ei ollut tarvetta mennä.

Kestävyysharjoittelut tulivat noista kauppareissuista, hillasuolla rämpimisestä, marjapaikkojen etsimisestä maastopyörällä, nurmikon leikkuusta ja tietenkin varsinaisista harjoituksista – juoksu, polkujuoksu , pyöräily, maastopyöräily ja kävely. Pyöräilymatkat vaihtelivat maastopyäräilyn 10-30 km matkoista maantiepyöräilyn 50-80 km matkoihin. Juoksumatkat vaihtelivat maastojuoksun 5 kilometristä 5-12 km asfalttijuoksuihin. Ja kävelymatkojen pituus vaihteli 5-15 kilometriin. Syke, silloin kuin sitä mittasin, vaihteli 120 ja 160 välillä. Yleensä pyrin pitämään vauhdin niin hiljaisena, että syke pysyi 120 ja 140 välillä.  Ja uskokaa tai älkää, mutta joskus noilla reissuilla jopa nauroin itsekseni ääneen.

Sunnuntaiaamun 11 km juoksulenkin ajatuksia

”Juoksu – ajattelin itsekseni – ehkä tämä minusta on juoksua, mutta tuolta tienviereltä katsottaessa parempi sana olisi varmaan raaahustaminen tai laahustaminen tai ehkä vielä parempi termi on lyllertäminen. Näin siis lyllersin eturepun heiluessa rytmikkäästi sivulta toiselle.  Yllättäin näin suoran päässä värikkään urheilupaidan, joka pikku hiljaa läheni – selkäpuolelta. Mutta tosiaankin vain pikkuhiljaa. Mutta suora oli pitkä ja ajatuksiin tuli jo sellainenkin yllättävä mahdollisuus, että joudun ohittamaan edellä olevan juoksijan. Näin matka eteni ja lopulta olin jo niin lähellä tätä edelläkulkijaa, että erotin tämän minua selvästi vanhemman rouvan olevan kävelylenkillä. Ja lopulta hän kääntyi  sivukadulle, ettei minun tarvinnutkaan pinnistää viimeisiä voimanrippeitä ohitukseen”

”Näin siis lyllersin eturepun heiluessa rytmikkäästi sivulta toiselle.  Yllättäin näin suoran päässä värikkään urheilupaidan, joka pikku hiljaa läheni – selkäpuolelta.”

Mikähän siinä on, että liikkuminen mielletään usein niin kovin ryppyotsaiseksi, ettei kohtalotoveri, lenkkipolulla vastaantuleva hölkkääjä, saa minkäänmoista huomiota, ei edes nyökkäystä. Minulla oli onni saada viettää pari viikkoa Floridassa muutama vuosi sitten ja tällöin aina kaikki vastaantulevat liikkujat tervehtivät ja osa toivotti hyvää päivää. Jopa maantietä amusella ajavat Harrikkalaiset nostivat kättä aamuvirkulle lenkkeilijälle. Tästä innostuneena päätin omalta osaltani ottaa tavan käyttöön myös täällä suomen hiihto-. juoksu-, kävely- ja pyörälenkeillä, lapin vaelluksillahan tämä tapa on kyllä täysin tuttu, mutta useimmiten olen täällä saanut nyökytellä yksikseni…

Mistä motivaattori?

Mikä on tämän jakson yhteenveto? Lähteminen on vaikeaa, mutta varsinaineisesti liikkuminen tuntui hyvältä.  Tähän lähtemisen tuskaan pitäisi miettiä motivaattoria. Yksi olisi tietenkin  päättää osallistuminen Thriathlonin pitkän matkan kisaan 2 vuoden kuluttu, mikä kyllä tuntuisi hyvältä haasteelta, mutta silloin olisin taas tilanteessa, jossa yksi iso projekti hallitsisi muuta elämää. Ei siis kiitos sitä. Yhdessä lähteminen voisi olla tehokas tapa saada itsensä liikkeelle, mutta itse liikunta ei eri tavoin liikkuville  välttämättä tuntuisi hyvältä.  Some tarjoaa yhden motivoivan tavan. Viesti tai reittikuvaus ystävältä, ”taas se on tehty”, saa usein riittävän motivation aikaan.

Ja paino. Se on laskenut  3 viikossa 2,5 kg. Kesälomamatkojen takia en tiedä haasteeseen alkaneen ystäväni edesottamuksia, mutta ehkä ensikerralla enemmän.

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Laihdutus ja keventäminen osana elämäntaparemonttia

Laihdutus ja keventäminen osana elämäntaparemonttia – Menipä Maneksi

Mauno Kurunlahti
Lääketieteen tohtori
Mauno Kurunlahti Weela

Suomalaisten liikkuminen – lihaskunto huolestuttaa

Kehityksen varjopuoli?

Aiemmassa blogikirjoituksessani (https://www.weela.fi/tyopaikkaliikunta-avain-hyvinvointiin/) näytin kuvaajan, jossa havainnollistettiin työssä tapahtuvan liikunnan vähenemistä viime vuosikymmeninä. Verrattaessa työn kuvan muutoksia 70 -luvulta tähän päivään, on ero hurja. Miksi näin? Esimerkiksi tehtaitten linjastotyöntekijät ovat siirtyneet raskaasta fyysisestä työstä näyttöpäätteiden täyttämiin valvomoihin. Samoilta istuinsijoilta tutkaillaan koko linjaston toimintaa poistumatta paikalta juuri muualle kuin syömään tai vessaan.

Kun maanviljelijä täytti ennen päivänsä kantaessaan ruokaa eläimilleen, hoitaa tänään robotit ja ruokinta-automaatit raskaan työn hänen puolestaan. Kun arkkitehti töistä saapuessaan vaihtoi haalarit niskaan ja lähti nurmikkoa leikkaamaan, istahtaa hän tänä päivänä sohvalle ja katselee, kun ruohonleikkuurobotti pitää pihaa kunnossa.

Ihminen on älykäs olento menemään sieltä, mistä aita on matalin ja älykäs keksimään erilaisia apuvälineitä, jotka tehostavat työtä ja helpottavat elämää.

Aika muuttuu ja työt muuttuvat. Ihminen on älykäs olento menemään sieltä, mistä aita on matalin ja älykäs keksimään erilaisia apuvälineitä, jotka tehostavat työtä ja helpottavat elämää. Markkinoilla nämä tuotteet aivan revitään käsistä. Mukavaahan se on, kun elämä helpottuu, mutta yleensä unohtuu terveysnäkökulma. Kun työt kevenevät, fyysiset työt vähentyvät ja elämä passivoituu, alkaa se näkyä omassa terveydessä ja hyvinvoinnissa. Jos mikään ei korvaa sitä menetettyä hyöty-/työliikuntaa, viikon liikunta annokset tippuvat. Silloin fyysinen kunto rapistuu ja energiat eivät riitä koko päiväksi.

Suomalaisten liikkuminen

Seuraava kaavio havainnollistaa hyvin, miten suomalaiset liikkuvat. Huolestuttavaa on, että vain 10 % suomalaisista täyttävät liikuntasuositukset sekä lihaskuntoliikunnan että kestävyyskunnon osalta. Kestävyyskunto on suomalaisilla ihan hyvällä tolalla, mutta lihaskunnossa on paljon parannettavaa. Alle viidesosa suomalaisista täyttää lihaskuntoliikunnan suositukset. Lihaskuntoliikunnan puute näkyy tilastoissa mm. sairauspoissaoloina. Tuki- ja liikuntaelinvammat ovatkin yleisin sairauspoissaolojen syy.

Kestävyyskunto on suomalaisilla ihan hyvällä tolalla, mutta lihaskunnossa on paljon parannettavaa. Alle viidesosa suomalaisista täyttää lihaskuntoliikunnan suositukset.

Suomalaisten liikkuminen ikäryhmittäin
Suomalaisten liikkuminen ikäryhmittäin

Tuumasta toimeen

Miten teidän työntekijänne liikkuvat? Mihin ryhmään sinä kuulut? Liikkumattomuus on kuin tikittävä aikapommi. Vähäisellä liikunnalla voi pärjätä jonkin aikaa, mutta ennen pitkää vaikeudet alkavat, jos lihaksisto ei ole kunnossa. Selkä ja hartiat alkavat oireilla, jotka johtavat usein pitkiin sairaslomajaksoihin tai jopa työkyvyttömyyteen.

Weela on kehitetty tähän tarpeeseen. Me halusimme tehdä laitteen, jolla pienennämme kynnystä lihaskuntoliikunnan aloittamiseen. Weela mahdollistaa kuntoilun siellä, missä se ennen ei ollut mahdollista. Weelan avulla kuntosalin ominaisuudet saadaan pieneenkin toimistoon tai olohuoneeseen. Haluamme olla eturintamassa edistämässä suomalaisten hyvinvointia.

-Miikka

Lataa ilmainen opas työpaikkaliikunnan lisäämiseen https://www.weela.fi/tyohyvinvointi/

Tilaston lähde:  http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2011/liitteet/OKM15.pdf