Blogi

Weela laittaa oysilaiset liikkumaan

Uutinen on julkaistu Rantalakeudessa 6.4.2017

http://www.rantalakeus.fi/uutiset/weela-laittaa-oysilaiset-liikkumaan-6.703.223794.edf7c23c3f

Taukoliikuntaa tekemässä olevat röntgenhoitajat ovat tyytyväisiä siihen, että pienimuotoisesti liikuntaa voidaan tehdä työpäivän aikana.

KEMPELE Startup -yritys Welapro Oy:n Weela-kuntoi­lu­jär­jes­telmä on yksi ratkaisu Oulun ylio­pis­tol­lisen sairaalan työhy­vin­voinnin kehittämiseen.

Tavoitteena on muun muassa staattisen työn aiheuttamien terveys­hait­tojen poistaminen, fyysisesti raskaan, mutta yksipuolisen työn kuor­mit­ta­vuuden haittojen poistaminen, työmo­ti­vaa­tion parantaminen ja työyh­tei­söl­li­syyden lisäämisen. Oys on aloittanut Weelan kokeilun avohoi­to­ta­lossa ja lasten röntgenissä. Järjestelmän avulla työntekijät voivat tehdä lyhyitä taukojumppia sujuvasti päivän aikana.

– Niin tauko­lii­kun­nassa kuin kunto­lii­kun­nas­sakin on tärkeää, että tehtyjä harjoituksia ja harjoi­tus­määriä voidaan seurata sekä yhteisö- että yksilötasolla. Tämä tarjoaa työyhteisöjen sisällä ja välillä mahdol­li­suuden leik­ki­mie­li­seen kilpailuun ja muunlaiseen motivointiin. Liikunnan vaikutusten arvioinnissa seuran­ta­jär­jes­telmä on välttämätön. Tässä Weela eroaa esimerkiksi keppi- tai nauha-jump­pa­vä­li­neistä. Lisäksi on tärkeää, että harjoi­tu­soh­jelmat ovat valmiiksi ladattuina aina tarvittaessa helposti käytettävissä, ylilääkäri, dosentti Jaakko Niinimäki avohoitotalon röntgenistä perustelee järjes­tel­mä­han­kintaa.

Poik­keuk­sel­li­sena työpaik­ka­lii­kunnan muotona Weela lisää aktiivisuutta myös työpäivän aikana, ja se on suunniteltu liikuttamaan aktiivisten liikkujien lisäksi myös vapaa-ajallaan passiivisia ja vähemmän liikkuvia ihmisiä. Weelan avulla voi harjoituttaa kaikki lihasryhmät. Se mahdollistaa sekä lyhyet taukojumpat että pitkä­kes­toiset lihas­kun­to­har­joit­telut suurillakin vastuksilla. Laitteen lisäksi moti­vaat­to­rina toimii älypu­he­lin­so­vellus, jonka kautta voi tarkastella kunto-ohjelmaa, peilata harjoittelua tavoitteisiin ja seurata kehitystä.

– Panostus työhy­vin­voin­tiin nähdään usein kustannuksena, vaikka kyseessä on investointi, joka maksaa itsensä monin kerroin takaisin, toteaa Weela-järjestelmää valmistavan Welapro Oy:n toimi­tus­joh­taja Miikka Kurunlahti.

– Investointi näkyy muun muassa työn tehokkuuden paran­tun­tu­mi­sena, vähentyvinä sairaus­pois­sa­o­loina ja työpaikan ilmapiirin parantumisena, hän jatkaa.

Sairaalan henkilökunta koostuu monenlaisista ammat­ti­ryh­mistä, joiden fyysiset ja henkiset kuor­mit­ta­vuudet vaihtelevat suuresti, ja siten liikun­ta­jär­jes­tel­mältä vaaditaan joustavuutta, laajen­net­ta­vuutta sekä moni­puo­li­suutta niin, että se tukisi koko henkilökunnan jaksamista.

Weela – Kannettava ja kokonaisvaltainen kuntosali

Tämä blogin on kirjoittanut Riku Aalto ja se on julkaistu Trainer4Youn blogissa 25.4.2017 http://www.trainer4you.fi/blogi/weela-kannettava-ja-kokonaisvaltainen-kuntosali/

Mitä sanoisit kotikuntoilulaitteesta, joka mahdollistaa lähes kaikki kuntosalilaitteilla tehtävät harjoitusliikkeet? Anna kun arvaan. Kyseenalaistaisit laitteen mahdollistaman vastuksen? Tai mieltäisit laitteen suureksi, liikaan tilaa vieväksi rotiskoksi? Näin itsekin arvuuttelin, ennen kuin sain mahdollisuuden tutustua Weelaan – sähkövastuksella toimivaan, kannettavaan kuntosaliin.

Weela tarjoaa kuntosalin toiminnot, personal trainer –palveluita unohtamatta, yhdessä pienessä laitteessa. Itse harjoituslaite painaa 15 kiloa ja sisältää puisen alustalevyn sekä siihen integroidun, irrotettavan vastusputken. Alustalevy toimii samalla salkkumaisena, helposti kantamisen mahdollistavana ratkaisuna. Vastusputken voi myös irrottaa ja kantaa vaikkapa putkikassissa, jolloin alustalevy painaa noin 5 kiloa ja vastusputkikassi 10 kilon verran.

Kuljettaminen on siis helppoa ja vaivatonta, joten personal trainer voi viedä kannettavan kuntosalin sinne, missä treeniä ja ohjausta kaivataan: asiakkaan kotiin, asiakasyrityksen toimistolle, messuille… Oikeastaan minne vain, kunhan lattiatilaa on parin neliön verran ja laitteen saa kytkettyä sähköpistokkeeseen, tosin laite toimii myös akkukäyttöisenä. Weela on siis oiva ratkaisu myös pienen fysioterapiayrityksen, terveyskeskuksen ja keskussairaalan kuntoutuslaitteeksi tai vaikkapa yrityksen taukoliikuntavälineeksi, joka mahdollistaa samalla myös erilaiset liikuntaan liittyvät kisat sekä haasteet.

”Weela on huippuhankinta personal trainerille, joka tekee työtä myös asiakkaiden kotona sekä asiakasyritysten tiloissa”.

Vastusta sirosta ja hyvällä maulla muotoillusta laitteesta irtoaa 1-100 kiloa. Se mahdollistaa siis matalan kuormitustason kuntoutusliikkeet, mutta myös raskaat ja kokonaisvaltaiset voimaharjoitteet, kuten maastavedot, kyykyt ja soutu- sekä punnerrusliikkeet.

Taljatangon yhden käden D-kahvaan vaihtamalla Weela mahdollistaa myös vipunostot, kick backit, keskitetyt hauiskäännöt sekä muut eristävät lihaskuntoliikkeet. Taljamansetin avulla sen sijaan voidaan harjoittaa lonkan ojennukset, koukistukset, loitonnukset, lähennykset sekä pakaraliikkeet, toiminnallisia keskivartaloliikkeitä unohtamatta.

Tällä hetkellä Weela mahdollistaa alhaalta ylös ja taaksepäin suuntautuvat veto- sekä työntöliikkeet, mutta suunnitteilla oleva seinäteline lisää liikerepertuaaria entisestään: Sen avulla laite muuntautuu näppärästi myös ylätaljaksi, jolloin vetoliikkeet ylhäältä alaspäin monipuolistavat Weelaa entisestään.

”Weela ei kilpaile kuntosalien kanssa, vaan tarjoaa pikemminkin kynnystä madaltavan portaan, jonka kautta kuntosali voi olla seuraava askelma kohti parempaa toiminta- ja suorituskykyä.”

Weelaa ohjataan älykkäällä, mutta simppelillä kännykkäsovelluksella. Se sisältää valmiita treeniohjelmia, mutta myös vapaan harjoittelumahdollisuuden. Myös vastuksen säätäminen hoituu näppärästi sovelluksella. Älykäs ohjelma muistaa tehdyn harjoituksen, joten seuraavalla kerralla historiasta katsomalla löytyy helposti edellisen treenikerran kuormat. Se tekee treenistä nousujohteista ja mahdollistaa kehityksen seurannan. Toisin sanottuna softa toimii samalla myös toiminnallisena testiohjelmana.

Personal trainer –palvelut tulevat kuulumaan kiinteänä osana Weelan tulevaisuuteen. Laitemyynnin yhteydessä asiakkaille tarjotaan myös personal trainerin ohjauspalveluja. Näin ollen Weelan taukoliikuntavälineeksi ostanut yritys, kuntoutuslaitteeksi hommannut terveysasema tai kuntoiluvälineeksi investoinut yksityishenkilö eivät jää yksin, vaan saavat tietoa ja taitoja treeniensä tueksi.

”Weelan tarjoama sähkövastus on miellyttävä sekä turvallinen. Se vastustaa liikettä tasaisesti ja voidaan rajoittaa liikeradan tiettyyn vaiheeseen, esimerkiksi kuntoutusliikkeitä tehtäessä”.

Personal trainer saa Weelan hankkimalla kokonaisvaltaisen, kannettavan kuntokeskuksen, jonka hän voi kuljettaa sinne, missä asiakkaat ovat. Muutaman kympin kuukausittainen osa- tai leasing –erä maksaa nopeasti itsensä takaisin. Halutessaan personal trainer voi myös työllistyä Weelan kumppanina. Kannattaakin tulla tutustumaan Weelaan ja sen tarjoamiin yhteistyömahdollisuuksiin viimeistään 28.9. Helsingin Tennispalatsissa järjestettävään Training forum 2017 –tapahtumaan. Weela on yksi tapahtuman kumppaneista, jonka ständi löytyy Training forumin tapahtumatorilta. Lisäksi voit tutustua Weelan ominaisuuksiin seuraavan videon katsomalla.

Katso lisää https://www.weela.fi/tuote/weela-kuntoilulaite/

Weela maailmalla, osa 1

Huh, tulipa käytyä Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla Kölnissä Saksassa. Voin kertoa, että pienestä Kempeleestä ponnistaneelle miehelle FIBO-messut olivat elämys. 11 messuhallia, kaikissa eri kategorioiden liikuntatuotteiden ja -palveluiden esittelijöitä. Jotta päästään mittakaavaan kiinni, yksi halli oli noin Ouluhallin kokoinen esittelyalue. Asiakasmäärät olivat myös aivan eri luokkaa kuin missään messuilla Suomessa, oman erittäin epätarkan arvion mukaan ainakin triplamäärä mihinkään Suomen messuihin verrattuna.

Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä.

Messut jäävät mieleen loppuelämäksi, reissu meni juuri niin kuin omilta reissuiltani osaan odottaakin. Saavuimme Heidin, työkaverini, kanssa messuille torstai-aamuna. Messut alkoivat kello 9, olimme  paikalla erinäisten sattumusten takia vasta vähän yhdeksän jälkeen. Intoa täynnä kuin ilmapallo menimme puolijuoksua osastollemme. Mahtavaa, päästään esittelemään Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla meidän kannettavaa kuntosalia! No, ihan näin helposti homma ei edennytkään. Tultuamme osastollemme, emme nähneet messutavaroista koottua lavaa missään. Ei paikallamme, eikä lähiympäristössä. Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä. Kyllä se vielä illalla oli se lava tässä, oli vastaus. Yhdessä tutkittuamme asiaa, totesimme, että tavaroita ei ole mistä ottaa. Ei auttanut kuin alkaa selvittämään asiaa messuorganisaation kanssa…

Ensimmäinen päivä messuilla meni ihan kokonaan tavaroiden etsimiseen. Tyypillistä, voisi todeta, jos tuurillani on mitään tekemistä tämän asian kanssa. No, asia ei edennyt vaikka hommaa hoidettiin Schenkerin, Kuehne&Nagelin ja messulogistiikan kanssa. Nämä kaikki toimijat olivat olleet lavan toimituksessa mukana. Kellään ei ollut mitään tietoa lavan kohtalosta. Yhtenä mahdollisuutena hallilogistiikan edustaja näki myös varkauden, niin kadoksissa lava oli. Heitettiinpä ilmoille myös mahdollisuus, että messuhallien siivouksesta vastannut yritys on voinut toimittaa lavamme jätteisiin. Jätteisiin! Avaamaton, osoitelapullinen lava jätteisiin?! Silloin alkoi toden teolla jännittää.

Seuraavana aamuna kaikki meni messualueelle asti juuri niin kuin pitikin. Se herätti toiveemme ja jopa mielikuvan lavasta osastomme edestä avaamattomana odottamassa purkua. Saavuttuamme osastollemme pettymys oli tietenkin suuri, kun lava loisti poissaolollaan. Silloin päätimme, että tutkimme jokaisen pienenkin mahdollisuuden itse. Menimme messuhallin palvelukeskukseen, jossa logistiikan edustaja otti asian hienosti hoitoon. Odottelimme vastausta keskuksessa ja noin tunnin kuluttua tuli lisää lunta tupaan asian suhteen. Ei mitään tietoa lavastamme. Logistiikkapuolen edustaja ehdotti tässä vaiheessa rikosilmoituksen tekemistä. Toivomme oli jo pahasti hiipunut, ja raskain mielin kävelin messujen turvallisuuskeskukseen. Kerroin tilanteemme ja myös turvallisuusosaston edustajat pitivät varkautta mahdollisena. Rikosilmoitus taskussa Jatka artikkeliin Weela maailmalla, osa 1

Umpihankihiihdon MM-kisat – Kohti MM-kisoja

”Lähtäämpä Mm kisoihin helmikuussa”, kysyi Tuomas loppukesästä. Shortsit jalassa oli helppo luvata osallistuminen. ”Onhan sinne aikaa.”

Olihan sinne. Mutta sekin päivä tuli, että oli aika lunastaa lupaukset. Kisoja edeltävänä keskiviikkona istuttiin porukalla  viinerikahvin verran alas ja tutkittiin, minne oltiinkaan oikein matkalla ja mitä otettaisiin mukaan. Torstaina pakattiin kamat, hain kisasukset ja perjantaina lähdettiin kohti Syötettä.
Illalla esiteltiin kisailijoille Weelaa ja samalla tuli auottua jalat ja herkisteltyä kroppa kisaa varten. Avajaistilaisuudessa saatiin kartat ja arvottiin lähtöaika. Arpaonni suosi. Lottokone pyöräytti lukemat 8.48, joka mahdollisti tukevan hotelliaamiaisen ennen taipaleelle lähtemistä.
Herkistelyä
Weelaa esiteltiin kisojen avajaisissa
Muutama minuutti lähdöstä myöhästyneenä, pekonit ja munakokkelit tiukasti mahanpohjassa aloitettiin marssi mukavalla laskulla syötekeskuksen päältä.
Muutama minuutti lähdöstä myöhästyneenä, pekonit ja munakokkelit tiukasti mahanpohjassa aloitettiin marssi mukavalla laskulla syötekeskuksen päältä. Tämähän on helppoa ajattelin, kun ensimmäinen kilometri meni auraillessa alamäkeä, ja selkiä tuli eteen oikealta ja vasemmalta. Ne olivatkin viimeiset hetket kisassa, kun ei tarvinnut miettiä lipsumista ollenkaan. Sanotaan, että välillä elämässä pitää ottaa askel taaksepäin, jotta voi mennä kaksi eteenpäin. Sama iskulause kuvasi hyvin hiihtoanikin ja tulevaa matkaa. Kävi urakan aikana mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt testata välineet ennen lähtöä. Tai ainakin ottaa se Kärkkäiseltä varta vasten haettu pika pitovoide mukaan. No, nyt mennään näillä, mitä on. Ompahan petrattavaa ensi vuoteen. Jos ei miehessä niin ainakin välineissä.
Hiihtokeli oli hyvä ja maisemat kohdallaan.
Hiihtokeli oli hyvä ja maisemat kohdallaan.
Pitkän laskun jälkeen edessä oli pitkä päivä. Aikaa yöleiriin oli 10 tuntia. Sille välille mahtui 45km hiihtosuunistusta, 4 tehtävärastia ja 4 vapaaehtoista lisärastia. ”Hiihdetään nyt kokorahan edestä, kun kerran hiihtämään tultiin!” Keli oli loistava hiihtoon ja matka taittui mukavasti nautiskellen. Tehtävärasteja oli matkalla monenlaisia: sotahistoria-, hiihtoperinne- ja ensiaputiedot sekä kirveenheittotaidotkin tulivat testattua päivän aikana.
Toisella lisärastilla noin kello 14.30 pidettiin ihan kunnon ruokatauko ja tankattiin energiavarastoja. Sinne asti oltiin tultukin aamupalan ja yhden makkaran varassa. Aika näännyksissä rastille lopulta tultiin, mutta hyvävoimaisina lähdettiin sitten jatkamaan matkaa. Loppupäivä menikin ihan mukavasti. Jossain vaiheessa piti otsalamput kaivaa esille, kun pimeys tuli päälle. Lopulta 9,5 tunnin taaperruksen jälkeen tultiin lopulta yöleiriin. Nuotio tulille, tankkausta, laavut pystyyn ja huoltotoimia. Siihen se loppuilta kului. Sääennusteen -15 olikin vaihtunut -25 pakkasasteeseen ja meinashan se hiukan paleltaa, kun viimein kääperryttiin makuupusseihin – sanan varsinaisessa merkityksessä – kun yritti  olla mahdollisimman sikiöasennossa, jotta varpaita ei niin palelisi. Yö meni horroksessa, ehkä vähän tuli untakin otettua, mutta aamulla ei ollut herätyskellolle tarvetta.
Yöleiristä.
Yöleiristä.
Hyvät oli edellytyset aloittaa sunnuntai ja takaa-ajo kisa. Takaa-ajon lähtöasetelmat syntyivät edellisen päivän rasteilta tulleista sakkominuuteista ja lisärastien hyvitysminuuteista. Meidän joukkue Weela lähti matkaan 9 minuuttia kärjen perään. Sunnuntain lenkki oli noin 10 km umpihangessa. Ensikertalaisille kävi ohraset ja energiat loppuivat kesken. Takaa-ajo meni läpsyttelyksi puolivälin jälkeen, kun miehiltä loppu poweri. No, maaliin päästiin, eikä tultu edes viimisiksi. Sijoitus taisi olla 39. Maalialueelta oli bussikyyti Syötekeskukseen, jossa odotti sauna. Bussissa olikin hyvää aikaa syödä pähkinät ja suklaat ja muut kisaan varatut energianlähteet, jotka oli ollut liian kaukana rinkassa kisan aikana nautittavaksi. Ensi vuonna nekin on sitten taskussa kisan aikana saatavilla, niin on lisäenergiasta jotain hyötyäkin.
Ensikertalaisille kävi ohraset ja energiat loppuivat kesken. Takaa-ajo meni läpsyttelyksi puolivälin jälkeen, kun miehiltä loppu poweri.
Olen aina pitänyt EM-kisarajan ylittäneitä yleisurheilijoita, jotka lähtevät arvokisoihin hakemaan vain kokemusta, vähän hölmöinä. Pitäisihän arvokisoihin lähteä menestymään eikä kokemuksen perään.  En pidä enään. Ensi vuonna mekin kisaillaan sitten tosissaan!
Loppuun lyhyt video Weela joukkuuen matkasta.
-Miikka

 

PS. Lue myös sarjan edellinen kirjoitus:

Totuus paljastuu – Kohti MM-kisoja

Totuus paljastuu – Kohti MM-kisoja

Kohta ne on jo ovella. Kisat, jota suomalainen urheilukansa on odottanut kieli pitkällä. Kisat, jonne koko hiihtomaailman kerma kokoontuu. Kilpailu on kovaa ja armotonta,  kun taistellaan MM-mitaleista, mutta näissä karkeloissa mekin olemme mukana  taistelemassa maailman parhaita vastaan. Umpihankihiihdon MM2017.

Kilpailu on kovaa ja armotonta,  kun taistellaan MM-mitaleista, mutta näissä karkeloissa mekin olemme mukana  taistelemassa maailman parhaita vastaan.
Syksystä asti ollaan treenattu kovaa tai no ainakin treenattu helmikuun kisat mielessä. Treenimuotona on ollut uintia, pyöräilyä, jääkiekkoa, sählyä, juoksua, kävelyä, liikkuvuusharjoittelua ja lihaskuntoharjoittelua. Kerran olen käynyt hiihtämässäkin. Sukset mallia SA int 86 ovat tallessa ja hyvässä iskussa.   Voi siis sanoa, että kaikki on valmista tulevaa koitosta varten.
Weela umpihanki
Vain jäljet seurana hiihtolenkillä
Treenikauden alussa teimme kuntotestin, jolla testasimme lähtötasoamme ja nyt harjoituskauden loppupuolella uusimme testin. Kehitystä oli tapahtunut niin lihaskunto kuin liikkuvuuspuolellakin, mutta kestävyyskunto oli jopa hieman taantunut. Olisi ehkä pitänyt tehdä toinenkin hiihtolenkki. Mutta ehtiihän sitä kisoissa sitten hiihtämään…
Testi oli raskas. Ensin liikkuvuustestit, jossa huomasin rautakangen muuttuneen kuminauhaksi. On sen muuten huomannut käytännössäkin. Nykyään voin jopa istua lattialla kaatumatta selälleni tai tukematta käsilläni. Liikkuvuuden jälkeen oli lihaskunto osuus. 20m juoksu, 5loikka, penkkipunnerrus 35kg / 1min, vatsalihaskestävyystesti 5min, leuanveto ja lopuksi 3000m juoksu. Sen jälkeen puhallus, suihku ja tehokas iltapäivä töissä. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä.
Kuntotesti_Weela
Väsy painoi testin jälkeen
Nykyään voin jopa istua lattialla kaatumatta selälleni tai tukematta käsilläni.

Tulokset paranivat monessa lajissa mm. vatsalihakset 291–>326, leuanveto 12–>14, penkkipunnerrus 33–>34. Liikkuvuudessa eteentaivutukseen tuli 7cm lisää, sivutaivutukseen 3 cm ja lantion kiertoon 13 cm. Oli mahtavaa saada konkreettinen havainto tehdyn työn tuloksista!

Penkkipunnerrus_Weela
Minuutti aikaa ja niin monta toistoa kuin jaksaa. Painoa 35 kg.

 

Vatsalihakset_Weela
Viiden minuutin vatsalihastesti. Oli muuten pitkiä minuutteja.
Harjoittelu on ollut mukavaa. On ollut tavoite, jota varten harjoitella ja treeniohjelma, jota noudattaa, niin homma on mennyt kuin itsestään. Kestävyyslenkkejä on jäänyt jonkin verran välistä pimeyden, pakkasen, reissujen ja muiden hyvien syiden vuoksi, mutta eihän se kestävyyspuoli hiihtokisoissa olekaan niin tärkeää. Weela on pitänyt huolen lihaskunnosta. Ei ole tarvinut syitä haeskella, treeniä on tullut niin töissä kuin kotonakin.
Weela_irvistys
Treeni on välillä vaatinut pientä irvistystä
Nyt sitten vain herkistellään, tankataan ja hiotaan sotasuunnitelmat valmiiksi. Kaikki muu on tehty.  Usko on kova, että kulta tulee Suomeen.
Niinkuin suomalaiset urheilijat aina, niin mekin: ”Tehdään parhaamme ja katotaan mihin se riittää”.
-Miikka
Ps. Weela on esillä kisojen avajaisissa. Tervetuloa kokeilemaan, mistä se jerkku on peräisin.

Painonhallintaa ja lihaskuntoa – Menipä Maneksi

Joulukuun 1 päivä:

Joulukuu alkoi kuntotestillä, jossa testattiin henkistä ja fyysistä kanttia. Weelan testiohjelma on sama mikä maajoukkuehiihtäjillä eli kovakuntoisillakin on tehtävää. No kuinka kävi, kysyt.  Ja virnuilet. Aivan oikein, fyysinen kantti oli sellainen, että…Hetkinen, rajansahan se on ystävien naurattamisellakin, joten jätän sen salaisuudeksi ja kerron myöhemmin millaiseksi kuntokäyrä muodostuu. Henkinen kantti sen sijaan oli kohtalaisen kova, kun nollakunnossa pystyi vetämään itsensä oksennuskuntoon. Vaikka kilpailuvietti on hyvä 4 (asteikolla 4-10), löytyi jostakin se Professori Saarisen lanseeraama ylätaso. Onneksi Eija ei tullut vastaan, olisi hymyileminen ollut hiukan työlästä.

Joulukuun 2 päivä.

Virkistävien 3 tunnin yöunien jälkeen kello 5:15 työmatkalle Taivalkoskelle, päivä töissä ja iltapimeässä lumipöllyssä takaisin. Ei liikunta kotiin tultua houkutellut. Lähdin kevyelle 6 km juoksu- kävelylenkille heti ruokailun jälkeen. Ei siis minkäänlaista älyä, mutta pidin lenkin tason sen verran kevyenä, että selvisin hengissä ja paikoin jopa nautin. Siis siinä vaiheessa, kun kotiovi lenkin lopussa näkyi ja silloin kun tartuin kotioven ripaan. Tämän jälkeen 40 minuutin Weela-treeni. Hartia, hauis, alli, vinot vatsat, suorat vatsat, pohkeet, reidet. Sitten vetoketjut ym. kiskonnat eli venyttelyt. Ja sitten saunaan. Olo oli onnellinen. Tuolla lenkillä tuli muuten miettineeksi kaikenlaista…

Suurenmoista

Kadulla lojuvat hampurilaisaterian jäännökset, tielle heitetyt juomatölkit, mutkalle väännetyt kevyenliikenteen viitat, tienvarteen paiskattu hellan raato. Siinä meidän suurenmoisia aikaansaannoksiamme. Pieniä asioita suurempien rinnalla, mutta yhtäkaikki harmittaa. Ovatko nämä niitä tekoja, joilla haetaan arvostusta ja itsensä hyväksyntää vaiko ovatko ne vain pelkkää laiskuutta tai ajattelemattomuutta. Ja mikä on oma roolini tässä. Hypinkö yli vai keräänkö pois. Useimmiten taidan hyppiä yli…

Joulukuun 5 päivä

Mökillä. Lumitöitä 1,5 tuntia

Joulukuun 6 päivä

Weela lihaskuntoharjoittelua pelkästään

 

Lihaskuntoa hakemassa
Lihaskuntoa hakemassa

Joulukuun 7 päivä

Juoksulenkki illalla ja Weela – ja SAUNAAN. Alku tuskaista, sitten väliin jopa kulki, mutta hitaasti.

Joulukuun 8 päivä

Pakkasta 7 astetta, mutta vinkka on kylmä ja pureva. Ei hyvä. Pitäisi löytää siis tuuleton tai suojaisa lenkkireitti. Siis Honkaseenko? Vai löytyisikö kotinurkilta jokin suojainen suunta. Toisaalta haluttaisi juosta sellaista reittiä, jota en ole aikaisemmin juossut. Uusien polkujen etsiminen ja löytäminen ovat lähellä sydäntä, muutenkin kuin lenkillä. Ja jopas löytyi. Metsänreunasta lähtivät yhdet ihmisen ja koiran jäljet syvemmälle metsään – ja minä perässä. Edellä kulkijani oli astellut selvästi saappailla, sen huomasin niissä paikoissa, joissa lunta oli kinostanut. Mihinkähän asti tämä jäniksenmetsästäjä on tarponut ja tuleekohan tästä pitkäkin lenkki. No ainahan pääsee takaisin.

Jalat märkinä päädyin lopulta radan varrella sijaitsevan huoltotien varteen. Hienoa. Nyt oli helpompi, mutta paljon yksitoikkoisempi juosta. Mistähän saisi vähän säpinää tähän hommaan? Siinä juostessa tutkailin, josko jostain pääsisi helposti radan toiselle puolelle ja sieltä vanhan nelostien varteen. Aivan oikein, te tiedättekin, että jonkin matkaa Kempeleen asemalta etelän suuntaan ylittää rata kanavan ja sitä minä nyt silmä kovana hain. Ajattelin, että kanava lienee jäässä ja sitä pitkin pääsen sekä radan alitse, että vanhalle nelostielle. Ja hurraa, siellähän se silta nökötti.

Kohtaaminen

 

mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä

Jäi haaveeksi. Sillan alitus nimittäin. Etenemiseni meinasi pysähtyä sydänpysähdykseen, jos sellaisen nyt säikähdyksestä saa. Radan alta sillan kohdalta kuului nimittäin sellainen mökä, että huonokuuloinenkin sen olisi noteerannut. Ja minä en ole huonokuuloinen –  yleensä. Näköhän minulla kyllä on nyt heikko ja ensin en nähnyt mistä mökä tuli. Mutta lopulta äänilähteeksi paljastui sillan alla kanavan varrella kyyköttävä, äänestä päätellen mies. Mitä hän siellä teki, sitä en nähnyt, mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä. Ja minäkö äsken olin kaivannut säpinää. No minulla ei juuri ollut muuta mahdollisuutta kuin juosta eteenpäin. Ongelmaksi muodostui vaan se, että tie loppui. Eikä takaisin palaaminen oikein houkutellut. Radan vieressä avautui kilometrejä suuntaansa oleva niittyaukea, jossa keväisin lukuisat hanhet, kurjet ja joutsenet lepäilevät. Nyt eivät lepäilleet. Sinne siis. Umpihankijuoksu, muutaman kerran vilkaisu taaksepäin ettei vaan joku sieltä tule perässä. Ei onneksi tullut. Umpihankikävely. Ja minäkö se olin, joka olin haaveillut tuulettomasta lenkistä. Vinkka tunki joka puolelta päästessään vapaasta temmeltämään peltoaukealla. Kunto loppuu. Umpihankilaahustus. Missä asti se tie on. Peltoaukean nimittäin halkaisee peltotie, jota pitkin pääsisin taas sivistyksen pariin.

Toinen kohtaaminen

Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää.

Loppumattomalta tuntuvan kymmenminuuttisen jälkeen tie näkyi. Ja silloin jalka lipsahti lievään yliojennukseen. Tuttu sähköisku lävisti polven, ja mieli teki lysähtää hetkeksi levähtämään ja hieromaan polvea. Jalka ei kantanut. Pahaksi onneksi hirvenmetsästäjä seisoi juuri tienreunassa passissa. Enhän nyt voinut nelinkontin häntä lähestyä, olisi vielä luullut elukaksi ja ampunut. Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää. Ei muuta kuin vedet silmissä kyselemään, onko tullut saalista. Muina miehinä. Ja sitten jahtionnea toivotelleen hölkkäämään lähimmän metsäsaarekkeen taakse, jossa toivoin voivani hetkisen huilata ja lepuuttaa polvea. Arvaattekin, että eihän se varmaankaan onnistunut. Oikein arvasitte. Tietä pitkin käveli parinsadan metrin välein kaksi passiporukkaa. Ei muuta kuin reippaasti vaan hölkkäämään vaikka puukko tuntui tunkevan joka askeleella polven läpi. Kun porukka oli saatu pois näkyvistä selän taakse, pistettiin kävelyksi, heiluteltiin jalkaa ja siitä se taas pikkuhiljaa. Oiskohan siellä nivelkierukan takasarvi rikki, kun se tietyssä asennossa muistuttaa olemassaolostaan. No sielläpä olkoon. Näillä mennään.

Ette arvaa, kuinka mahtavalta tuntui laittaa sauna päälle, tehdä odotellessa lihaskuntoharjoitukset Weelalla ja saunan jälkeen kahvet ja torttu – hyvällä omallatunnolla.

Tuuli mahtui puhaltamaan
Tuuli mahtui puhaltamaan

Joulukuun 19 päivä

Töitten jälkeen vieraita kotona koko illan, ei liikuntaa.

Joulukuun 20 päivä

Heräsin vesisateeseen. Sadepisarain rummutus ikkunapeltiin joulukuun 20 päivänä. Olin suunnitellut täksi päiväksi pitkää juoksu- tai hiihtolenkkiä työpäivän jälkeen, mutta epäilin, että liukkauden takia juokseminen ei onnistu. Ja töihin mennessä totesin, että keli on hengenvaarallisen liukas. Niinpä liikunta jäi sisäliikuntaan. Tällaisella laiskalla miehellä oli helpotus tehdä treeni omassa työhuoneessa kotona – reilu 50 minuuttia, keskisyke 116. Vatsaliikkeet ja ylävartalo tänään vuorossa. Nilkkaremmin avulla tehokkaita vatsaliikkeitä tein toistakymmentä erilaista, ja rasitetuksi tulivat niin suorat, vinot, pinta kuin syvätkin lihakset. Huomenna selkä ja jalat, torstaina taas yläkroppa ja vatsa ja niin edelleen. Helppoa kuin heinän ajo. Suosittelen kuntolaitetta lämpimästi. Huomenna talvipäivänseisaus, päästään pikkuhiljaa taas asiaan, siis kevääseen ja kesään.

Jouluaattona

 

Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle.

Jouluaattoaamuna

Hiukan keskimääräistä pitempi lenkki, jossa pyrin pitämään sykkeen riittävän matalalla. Lämpötila hiukan pakkasen puolella. Tuuli kohtalainen, etelästä. Ja jouluaattoaamu. Vähän kulkijoita. Tiet liukkaat ja epätasaiset. Lenkki suuntautuu aluksi kirkon ohi.  Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle. Muistelin hetken aikaa, jolloin he vielä elivät keskuudessamme. Nyt he elävät, paitsi muistoissa, myös niissä arvoissa, jotka he jättivät lapsilleen. Jotka puolestaan, omaan elämäämme sovitettuna, olemme pyrkineet jättämään omille lapsillemme. Mitkähän sieltä osaisin poimia päällimmäisiksi. Rehellisyys, rakkaus, intohimo tekemiseen, välittäminen ja armollisuus…

Kempeleen ja Oulunsalon välisellä aukealla tuuli tuntuu kovenevan, mutta pääosin myötäisenä se ei haittaa. Klassisesta jouluradiosta kuuluvat tutut joulusävelet. Esittäjinä usein kansainvälistä mainettakin niittäneet laulajat, joukossa myös facebook kavereitani. Klassisen musiikin nauttijana heitä on ilo kuunnella. Samalla mietin musiikin vaikutusta elämässäni. Miten joku kaunis sävelmä liikuttaa niin, että vedet tulevat silmiin. Mozartin 23 pianokonserton adagio-osan kuuluessa on pakko pysähtyä, paikasta riippumatta, pyyhkimään kyyneleitä. Eikä se jää pelkästään musiikkiin. Yhtälailla, kun joku ylittää itsensä ja ennen kaikkea itsekkyytensä, pelkonsa, tottumuksensa tai ennakkoluulonsa, minun termissäni siirtyy apassionata spiritoso tilaan, tehden jotakin omalla mitta-asteikollaan suurta, herkistyn helposti. Nytkin harvojen vastaantulevien ihmisten hyvän joulun toivotukset tuntuvat tällaisilta teoilta. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuneet  flash mob -esitykset. Tuntui hyvältä. No, Kempeleen päässä tosin pari vastaantulevaa liikkujaa katsoi vain kenkänsä kärkiä, eivätkä he reagoineet, kun minäkin puolestani yritin toivottaa hyvää joulua. Radiosta samaan aikaan kuuluva Joosen laulu, jossa puhutaan maailman kylmyydestä, sattui saumaan. Mutta kun en kulje toisen mokkasiineissa, en voi tietää, millainen kivi siellä hiertää. Ja toisaalta, onko se yleensäkään niin tärkeää mennä hökälehtämään kaiken maailman juoksijoiden mökellyksiin vastauksia. Vaikka vastaaminen tai tervehtiminen voisi olla molemmille merkityksellistä. Annettiin mahdollisuudelle mahdollisuus.

Kempeleen vanhan nelostien vartta juostessani tuuli oli yltynyt niin, että väliin piti eteenpäin päästäkseen ihan nojautua tuulta vasten. Ohuet juoksuhousuni päästivät vinkan lävitseen, niin että jalkani olivat ihan kohmeessa ja kun juoksualusta oli ihan epätasainen ja jäinen, siirryin lihasrevähdysten pelossa kävelyyn viimeisellä parilla kilometrillä. Päätöstä helpotti lievä jalkapöydän kipeytyminen, joka luultavasti on perua vajaa vuosi sitten Afrikan hietikoilla avojaloin juostessa syntyneestä rasitusmurtumasta. Syke pysyi matalalla koko reissun, 120-145, eikä yhtään ei hengästyttänyt, mutta eipä ollut vauhtiakaan. Aivan loistava, kevyt, nautinnollinen jouluaaton reippailu. Tämän jälkeen iltapäivällä on upeaa mennä pojan perheen luo, entiseen kotiimme, viettämään joulua ja nauttimaan pihasaunan lempeistä löylyistä. Sitä odotellessa.

uskollinen lenkkikaveri sopivassa valaistuksessa
uskollinen lenkkikaveri, sopivassa valaistuksessa aina mukana

Tässä välitilinpäätös. Olen kertonut muutaman harjoituspäivän tuntemuksista. Yleisilmeenä voi sanoa, että liikkeellelähtö kestävyysliikuntaan ei aina ole ollut helppoa. Väliin jättäminen on ollut lähellä sydäntä. Sen sijaan lihaskunnon harjoitteleminen kotikoneella säännöllisesti pienin annoksin on ollut palkitsevaa. Voin lämpimästi suositella. Entä paino. Hävettää kyllä vähän, lukemat jouluaattona vielä 88 kg eli vain kaksi kiloa on saatu pois. Puolustukseksi on sanottava, että olen syönyt todella hyvin. Mutta täältä tullaan. Tammikuun lopulla tavataan.

-Mane

Lue myös edellinen Menipä Maneksi blogi Nollasta sataan kuukaudessa

Nollasta sataan kuukaudessa – Menipä Maneksi

 

Työhyvinvointi – varman tuoton investointi

Liikunnalla hyvinvointia

Tovin aikaa sitten luin Helsingin Sanomista mieleenpainuvan uutisen. Uutisessa kerrottiin Toukolanpuiston koulusta Seinäjoella, jossa liikunta oli otettu osaksi jokaista koulupäivää ja osaksi jokaista oppituntia (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005002245.html). Kyse ei ole vain yhden koulun hankkeesta, vaan liikunnan lisääminen on koko kaupungin tavoite. Jotain on tehtykin jo oikein, koska alle 5 vuotiaiden ylipainoisuus on puolittunut kuudessa vuodessa.

Jotain on tehtykin jo oikein, koska alle 5 vuotiaiden ylipainoisuus on puolittunut kuudessa vuodessa.

YLE puolestaan julkaisi uutisvideon Jyväskylän Kilpisen koulusta, jossa liikunta oli myös otettu osaksi kouluarkea (http://yle.fi/urheilu/3-9354355). Nämä esimerkkitapaukset eivät ole suinkaan ainoita kouluja, joissa näin on tehty. Laajemminkin on huomattu, että liikunnalla positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja jaksamiseen, kuten videon alakoululainenkin toteaa ”liikunta virkistää aivoja ja jaksaa taas ajastella ja laskea sitä matikkaa”.

Taukoliikunta kuuluu osaksi työpäivää. Weelasta siihen saa loistavan kaverin.

Lisää kilpailukykyä

Kilpailukyvyn ja suuremman voiton tavoittelun takia työpaikoilla on käytetty paljon voimavaroja työn tehostamiseen. Läpimenoaikoja on laskettu ja prosesseja hiottu, tehokkaampia työkaluja hankittu, ostettu robotteja ja uusia tuotantokoneita, kehitetty automaatiota ja älyä. On investoitu. On sijoitettu rahaa siinä uskossa, että investointi maksaisi itsensä korkojen kera takaisin. Parempina tuotteina, tuotannon tehokkuutena jne. Investoimalla on säästetty.

Minulle on joskus opetettu, että suurimmat säästöt saadaan sieltä, missä on suurimmat menot. Mitä jos työntekijäkulut vievät leijonanosan yrityksen kassavirrasta. Miten silloin voidaan säästää ja tehostaa?  Miten suunnittelutoimistoissa, virastoissa, pankeissa, työnjohdossa… , työpaikoilla, jossa työn tehokkuus on ajattelussa, luovuudessa, yhteishengessä ja työpaikan ilmapiirissä. Miten lisätään tehokkuutta ja tuottavuutta – jolloin vähemmällä saadaan enemmän? Ihmiselle kun ei voi lisätä päivityksillä älyä ja nopeutta (ainakaan vielä), kuten koneille.

Investoinnille tuottoa

Investoimalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan saada sijoitukselle moninkertainen, jopa kuusinkertainen, tuotto. Eli kun laitetaan euro eteenpäin, saadaan kuusi tilalle. Kuitenkin usein merkillisesti ajatellaan, että hyvinvointiin voidaan panostaa, kun on ”löysää rahaa” ja ylimääräistä, mutta todellisuudessa kyse on kannattavasta ja tuottavasta sijoituksesta. Pikemminkin toisinpäin raha kannattaa ottaa sieltä, missä se on ”löysästi kiinni”.

Usein merkillisesti ajatellaan, että hyvinvointiin voidaan panostaa, kun on ”löysää rahaa” ja ylimääräistä, mutta todellisuudessa kyse on kannattavasta ja tuottavasta sijoituksesta. Pikemminkin toisinpäin raha kannattaa ottaa sieltä, missä se on ”löysästi kiinni”.

Säästöt syntyvät sairauspoissaolojen vähentymisenä ja tehokkuuden parantumisella. Tehokkuutta parantavat monet asiat. Hyvinvoinnin kasvaessa työilmapiiri paranee, ajattelu tehostuu ja luovuus lisääntyy, työntekijöiden vaihtuvuus pienenee, yrityksen ilme ja brändiarvo kasvaa jne. Hyvinvoiva ihminen näyttää myös ulospäin hyvinvoivalta, se toimii yrityksen käyntikorttina ulospäin ja on osa markkinointia. Jokainen työntekijä on siis itsessään osa markkinointia.

Hyvinvointi tai pahoinvointi, ihan kummalta kantilta sen haluaa ajatella, ei ole mikään merkityksetön seikka. Työterveyslaitoksen (TTL) mukaan puutteellisen työhyvinvoinnin hinta on Suomelle 41 miljardia vuodessa. Siellä olisi ”löysää rahaa” tarjolla niille, jotka haluavat saada etua kilpailijoihin ja parantaa kilpailukykyä.

Ps. Hyvä tapa investoida hyvinvointiin on panostaa työpaikkaliikuntaan. Käy tutustumassa weelaan ja tilaa se ennakkoon! Vielä on ennakkotilaajan edut voimassa. Toimitukset alkavat tammikuussa.

-Miikka

 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005002245.html

http://yle.fi/urheilu/3-9354355

http://yle.fi/uutiset/3-8639642

Työhyvinvointi

 

 

 

 

 

Nollasta sataan kuukaudessa – Menipä Maneksi

f9cb11fe-2f88-41c3-bd0d-f230267ea6b4

Weelaharjoitus käynnissä

Liikkuminen nollassa

Jäimme edellisessä blokissa siihen, että silmäongelmat pakottivat ottamaan rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että mieli alkoi jopa kaivata rääkkiä – aluksi.

Jäimme edellisessä blokissa siihen, että silmäongelmat pakottivat ottamaan rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että mieli alkoi jopa kaivata rääkkiä – aluksi. Yhdessä asennossa lähes täysin liikkumatta 1,5 viikon ajan makaaminen ilman, että pystyi lukemaan tai yleensäkään seuraamaan silmillään mitään ulkopuolelta tulevaa, otti lievästi sanoen jonkin verran lujille. Seurana päivisin vain radio, äänikirjat ja omat ajatukset. Mutta siitä selvittiin. Sen jälkeen parin kuukauden ponnistelukielto, ei urheilua eikä rasitusta, kunnes kaasu silmästä on hävinnyt. Ja nyt se on hävinnyt. Ja niinpä liikuntabloki voi taas alkaa. Lähtöpaino on reilussa kahdessa kuukaudessa saatu hilattua entisiin lukemiin eli 90 kiloa heilahti puntariin. Minä säälin ja sätin itseäni. Mutta tulipahan todistettua, että liikunnalla on suuri merkitys painonpudotukseen – ja liikkumattomuudelle painonkohotukseen.

Hiljaa hyvä tulee

Treeniohjelma on lopun marraskuun ajan rauhallinen. 5 kertaa viikossa hyvin, hyvin rauhallinen kestävyyslenkki, kevyesti vatsaliikkeet ja hyvin, hyvin matalarasitteiset lihaskuntoharjoitukset myös 5 kertaa viikossa. On muuten onni, että Weela kotikuntolaite mahdollistaa harjoittelun kotona – lähde 5 kertaa viikossa saliharjoituksiin – ja unohda koko juttu.

Ja sitten vauhtiin

Teille kuntosalikävijöille ovat tietysti tuttuja harjoitukset ”takaketju, etuketjun venytys, sivuketju…..

Joulukuun alusta aloitamme nousujohtoisesti harjoitukset – frekvenssi sama kuin marraskuussa. Lihaskuntoharjoitukset, ne kun saa vapaasti, helposti ja tehokkaasti tehdä kotona tai työpaikalla, voidaan rytmittää siten, että eri päivinä harjoitetaan eri lihasryhmiä. Loistavaa. Joulukuun alusta 2 viikkoa 2×12/liike, viikon kevennys, 2 viikkoa 3x 12/liike, viikon kevennys ja 2 viikkoa 3×15/liike. Näin siis suunnitellaan. Lisäksi ohjelmassa on Weela-ohjelman mukaisesti liikkuvuusharjoitteet. Teille kuntosalikävijöille ovat tietysti tuttuja harjoitukset ”takaketju, etuketjun venytys, sivuketju, spiraaliketjun venytys ja yläraajojen venytys”, mutta minulle, joka olen inhonnut venyttelyjä sydämeni pohjasta, josta syystä olen notkea kuin ratapölkky ja jolle ainoat venyttelyt ovat kohdistuneet haukotellessa leukalihaksiin, ovat nämä askel uuteen, tuntemattomaan maailmaan, siirtymistä sille paljon puhutulle epämukavuusalueelle. Täältä tullaan.

Kestävyysharjoittelu joulukuun alusta 6 viikon ajan sisältää viikossa yhden 1 tunnin vauhtilenkin, 3 kpl tunnin peruskuntolenkkiä sekä yhden 2,5 tunnin peruskuntolenkin. Teholtaan harjoitukset nousujohteiset siten että 2 viikkoa teho kovenee, sitten keveämpi viikko, sitten taas 2 viikkoa teholtaan kovempaa, kevennys ja taas mennään 2 viikkoa nousujohteisesti kovempaa, sitten kevyempi viikko. Ja sen jälkeen – no katsotaan sitä sitten, mutta sen verran voin jo raottaa salaisuuden verhoa, että – minua hirvittää. Lenkit voi tehdä juosten, hiihtäen, sauvajuosten, pyöräillen tai uiden. Hiihto mieluimmin umpihangella, mutta mistä sitä tähän hätään…
Ja marras-joulukuun vaihteessa ennen kovempaa kuntoilua tietysti ensimmäinen kuntotesti.

Kuvaajana mm-kisoissa

Kun ensin kuvaa lähtöhössäkän, purkaa kuvausvermeet, pakkaa ahkion, hiihtää joukkueen kiinni, pyyhältää hangen kautta ohi, vetää kaulaa joukkueeseen kilometrin verran, purkaa ahkiosta vermeet kuvauskuntoon, kuvaa lähestyvän ja ohi hiihtävän joukkueen…

Miksi moinen tiukahko kunto-ohjelma? No kun Weela-työntekijät päättivät osallistua mm-kisoihin. Hiihdon mm-kisoihin. Umpihangessa. Siis Pudasjärvellä helmikuun alkupuolella. Ei, ei. Ajattelit väärin. Ei minua tietystikään pyydetty mukaan kisaan, haluavathan ne edes jotenkin menestyä. Mutta minua pyydettiin kuvaaman Weela-joukkueen kisamatka. Alusta loppuun. Ja joutuuhan siinäkin vähän irrottelemaan. Kun ensin kuvaa lähtöhössäkän, purkaa kuvausvermeet, pakkaa ahkion, hiihtää joukkueen kiinni, pyyhältää hangen kautta ohi, vetää kaulaa joukkueeseen kilometrin verran, purkaa ahkiosta vermeet kuvauskuntoon, kuvaa lähestyvän ja ohi hiihtävän joukkueen. Sen jälkeen taas pakkaa vermeet ahkioon, hiihtää porukan kiinni , hiihtää ohi jne…
Ja on illalla vastassa kun joukkue saapuu majoitusalueelle. Kuvaa iltatouhut, kuvaa nukkumaanpanon. Kuvaa kun joukkue nukkuu nuotion loisteessa ja kuvaa kun joukkue herää uuteen aamuun. Kuvaa kun joukkue lähtee kilpamielessä umpihankiosuudelle, hiihtää joukkueen kiinni, hiihtää ohi ja kuvaa taas kilpaa hiihtävää joukkuetta edestäpäin, sivulta ja takaapäin. Hiihtää taas ohi ja on lopulta kuvaamassa maaliin tulijat. Tarvitaanhan siinäkin jonkinmoista kuntoa, tuossa kuvaushommassa nimittäin.

Hymyillen

Ja pidetään tahti sellaisena, että jos Eija Pelkonen tulisi vastaan, jaksaisin hymyillä ja jopa puhua – sen lupaan.

Ensimmäisessä blokissani puhuin keventämisestä. Jos professori Hakala nyt lukisi kuntoilusuunnitelmani, hän ajattelisi, että onhan…Niinpä, olen samaa mieltä. Ei järjen hiventäkään. Ei tietoakaan hölläämisestä, vain entistä tiukempaa menoa. Mutta pistin nuo suunnitelmani ihan kiusalla. Kyllä, ajatuksena on ulkoilla ja liikkua nuo luvatut tunnit, mutta nautiskellen. Helposti. Vapaana ulkoisista vaatimuksista, mutta kuitenkin tehokkaasti, jos siltä tuntuu. Niinpä lajiluetteloon lisätään kävely, vaeltaminen, lumikenkäily, geokätköily jne. Näin talvisaikaan. Ja pidetään tahti sellaisena, että jos Eija Pelkonen tulisi vastaan, jaksaisin hymyillä ja jopa puhua – sen lupaan. Eija nimittäin jossain pakinassa vuosia sitten valitteli vastaantulevien lenkkeilijöiden synkkää ja uupunutta ulkomuotoa. No ulkomuoto on se mikä on, mutta hymyillään, se on varmaa…

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Sisu ja soveltaminen:

Sisu ja soveltaminen – Menipä maneksi

Tästä se lähtee – Kohti MM-kisoja

Vuosi 2017 on suuri vuosi suomalaiselle hiihdolle. Vuoden aikana täällä kotimaassa järjestetään kahdet hiihdon MM-kisat, Maastohiihdon maailmanmestaruuskisat Lahdessa ja umpihankihiidon MM:t Pudasjärvellä. Päätimme Weela porukan kanssa kantaa kortemme kekoon suomalaisen hiihdon puolesta osallistumalla kisoihin ja nostamalla suomalaista hiihtoa taas maailmankartalle. Lahti sijaintinsa puolesta on valitettavan kaukana Oulusta, joten loogisempi vaihtoehto on lähteä helmikuussa Pudasjärven pippaloihin.

Retkelle tarvitaan rautaista kuntoa ja tekemisen meininkiä. Siispä heitimme haalarit niskaan ja aloitimme reenaamisen kohti kisoja.

Keräsimme Weela-tiimiin 5 nohevaa soturia sekä ammattitaitoisen valmentajan, tavoitteenamme selviytyä kunnialla vaativasta viikonlopusta Pudasjärven villissä luonnossa. Luvassa on kovaa pakkasta ja rajusti raskaita kilometrejä umpihangessa. Retkelle tarvitaan rautaista kuntoa ja tekemisen meininkiä. Siispä heitimme haalarit niskaan ja aloitimme reenaamisen kohti kisoja.

Valmistaudumme kisoihin seuraavalla ohjelmalla: peruskestävyysharjoitus 3krt/vk, lihaskuntoharjoitus 1 krt/vk, vauhtikestävyysharjoitus 1 krt/vk ja liikkuvuusharjoitus 3 krt/vk. 8 harjoitusta viikkoon on suhteellisen paljon, joten harjoitusaikojen kanssa saa olla luova.

Vauhtikestävyyden ajattelin hoitaa maanantai-iltaisin jääkiekkovuorolla. Liikkuvuusharjoitukset hoituvat kolmena iltana ennen nukkumaan menoa. Lihaskuntoharjoituksen teen tiistai-iltana kotona Weelalla, sen jälkeen, kun saan lapset nukkumaan. Peruskestävyyslenkit hoidan pyöräilemällä töihin, käymällä uimahallissa ennen töihin menoa ja viimeisen harjoituksen teen juoksemalla (talvella hiihtämällä) viikonloppuna lauantai tai sunnuntaiaamuna. Tällä järjestelyllä pyrin pitämään harjoittelun aktiivisena, niin ettei perheen yhteinen aika siitä kärsi.

Leuanveto on osa työpäivää ja harjoittelua
Leuanveto on osa työpäivää ja harjoittelua

Harjoittelua on nyt takana muutama viikko ja pidimme harjoituskauden alkuun kuntotestin, jotta näemme, kuinka kehitystä tapahtuu. Kuntotestissä mittasimme monipuolisesti liikkuvuutta, lihaskuntoa sekä kestävyyttä. Suurimmat kehityskohteet näyttäisivät minulla olevan liikkuvuudessa. Myös kestävyydessä jäi parantamisen varaa.

Homma on nyt polkaistu käyntiin hyvällä fiiliksellä ja tavoitteena on tietenkin tuoda läpsytellen kulta Suomeen (ilman Norjalaisten huulirasvaa)!

-Miikka

Sisu ja soveltaminen – Menipä maneksi

Menipä Maneksi on 63- vuotiaan lääkärin blogisarja. Kirjoituksissa kuljetaan Manen mukana laihdutushaasteessa, 6kk ja 10kg. Sarjan blogi julkaistaan noin 3 viikon välein Weelan nettisivulla.

Ei alkanut 3 kausi kovin hyvin


Ma: Väsytti. Hyvin kevyt juoksulenkki, lihaskuntoharjoitukset.

Ti: Väsytti. Hyvin kevyt kävelylenkki. Lihaskuntoharjoitukset.

Ke: Väsytti. Vein roskat.

To: Väsytti. En vienyt roskia.

Pe: Väsytti. Lähdettiin asuntoautolla reilun viikon lomamatkalle

Lomalla:  maastopyöräilyä ja lenkkeilyä metsässä.

Tuntui kivalta juosta ja pyöräillä mäkisiä maastoja. Ukonilma rankkasateineen yllätti useammin kuin kerran, mutta sekään ei haitannut. Kevennettyä harjoittelua metsäreiteillä lätynheiton muodossa. Ja Weelalla on eittämätön etu – kuntosali siellä missä sinäkin. Viikko meni tosi kivasti!


Takaisin arkeen ja kohtaamiseen

Joskus lenkillä saa seuraa toisesta kuntoilijasta ja näin kävi minullekin. Kohtasimme lenkkini alussa olevassa risteyksessä. Lenkkikaveri kertoi lähteneensä 20km aamulenkille ja minä puolestani sanoin suunnitelleeni 60km aamupyöräilyä. Näin mentiin, alkumatka mukavasti rupatellessa. Pian kävi ilmi, että kaverini oli kovakuntoinen aktiiviharrastaja – “puoliammattilainen” – jolle erilaisista kilpailuista oli kertynyt kotiintuomisina koko joukko pystejä ja muita palkintoja. Tämä näkyi vauhdissa. Yritin taistella mukana, mutta puhumaan en enää pystynyt, tuloksena vain heikkoja niinpä ja joopa puuskahduksia. Toivonani oli, että kestäisin 10km kohdalle, jolloin kaverini suunnitelmien mukaan kääntyisi kotiinpäin.  Ja sitten kuulin tuon musertavan lauseen – “kun sattui näin mukavasti yhteinen lenkki, niin jospa minäkin kiertäisin tuon kuuskympisen.”

Silmissä musteni, yritin hymyillä, varmaan meni lähinnä irvistykseksi, mutta ääntä en enää saanut. Periksi ei annettu. Jalat huusivat tuskasta, keuhkot tuntuivat olevan repeämässä, mutta mukana tultiin. Keskustelu  osaltani jäi muutamaan päännyökkäykseen. Näin matka taittui, ja tuon 60km yhdessä pyöräiltyämme, kaverini kääntyessä kotiinsa menevälle tielle, hän sanoi: on paljon mukavampi pyöräillä kun on juttukaveri. Juu, minä kähisin. Kun selkä oli hävinnyt mutkan taa heittäysin seläleen pientareelle huohottamaan. Eikä minun tarvinnut makoilla kuin vaivaiset 20 minuuttia, kun jo kykenin taluttamaan lopun 200 metriä kotiin.

Juu, minä kähisin. Kun selkä oli hävinnyt mutkan taa heittäysin seläleen pientareelle huohottamaan. Eikä minun tarvinnut makoilla kuin vaivaiset 20 minuuttia, kun jo kykenin taluttamaan lopun 200 metriä kotiin.

Jakson loppuun ja seuraavan alkuun mahtui myös lapin matka, juoksua ja maastopyöräilyä Enontekiöllä. Pöyrisjärven ympäristö on todella mukavaa pyöräilymaastoa,  siellä voi halutessaan yhdistää pyöräilyn esim. vaellukseen ja kalastukseen. Näin mekin teimme.  Liikunta tuntui taas tosi mukavalta. Eikä edes renkaan puhkeaminen vesisateessa keskellä yötä 3km päässä leiristä tuntunut rassaavan. Ihmeellinen tuon lapin vaikutus ihmismieleen. Noilla lapin palkisilla muistelin keskustelua “valmentajani” kanssa. Nuo kannustavat sanat – “et tule onnistumaan- ja jos paino lähtisikin, kaikki lähtisi lihaksista, JOS ET PUREUDU RUOKAILUTOTTUMUKSIIN”. Niinpä arkioloissa täytin uskollisesti ruokapäiväkirjaa ja ajatuksena oli lapista tultaessa käynnistää oikein ohjauksessa ruoka-ja liikuntaremontti. Mutta suunnitelmat muuttuivat.

Jo lapissa tunsin silmässäni näkömuutoksia ja kotona oikeaan silmään ilmaantui varjo. Tämän aiheutti verkkokalvon irtauma, jonka hoitona on muun muassa 6 viikon rasitus- ja urheilukielto. Eli näillä mennään. Niin, paino on nyt 86kg eli 4kg lähtötasoa alempi.

-Mane

Lue myös aikaisempi Menipä Maneksi blogi – Laihdutushaasteen alkutaival: 

Laihdutushaasteen alkutaival – Menipä Maneksi

Mauno Kurunlahti
Lääketieteen tohtori
mauno