Blogi

Tilannepäivitys ennakkotilaajille / Toukokuu

Hei kaikki Weelan ennakkotilaajat.

Ensiksi haluame kiittää vielä kaikkia ennakkomyyntikampanjaan osallistuneita. Kova kiinnostus tuotetta kohtaan antaa meille kovasti lisää intoa työskennellä Weelan eteen.

Olemme osallistuneet alkuvuodesta kolmille messuille, Las Vegasissa CES messuille, Kölnissä FIBO messuille ja Tampereella GymTec messuille. Paljon hyviä kohtaamisia ja keskusteluita. On kuitenkin todettu, että Weela on edelleen ainutlaatuinen maailmassa ja sille on kovasti kiinnostusta niin kotikuntoilu kuin ammattimarkkinoillakin. Alkuvuoden aikana olemme myyneet sitä jo 20 maahan, mikä on hieno saavutus!

Teitä ennaakkon tilanneita kiinnostaa varmasti myös toimitusten tilanne! Olemme Weelan toimitusten aloittamisen suhteen aikataulussa ja toimitukset tullaan aloittamaan elokuussa 2019. Tuotteen lopullisia yksityiskohtia on hiottu kevään aikana ja vielä on hieman tekemistä mm. ohjelmoinnin osalta, jotta tuotteen laatu ja käyttökokemus olisi varmasti parhaat mahdolliset.

Laitteen valmistuskumppanit ovat suurimmaksi osaksi selvillä ja muutenkin tuotantoprosessi selvää. Tulemme tekemään vielä alkukesän ajan aktiivista testausta ja yksityiskohtien hiomista, ennen varsinaista sarjatuotantoa ja toimitusten aloitusta.

Ilmoitamme kuulumisia seuraavan kerran taas noin kuukauden päästä. Hyvää kesää!

Kempeleläinen startup-yritys haki kasvua Las Vegasista – Applekin on jo kiinnostunut joka kodin kuntoilulaitteesta / Iltalehti 19.1.2019

Pieni kempeleläinen terveys- ja hyvinvointiyritys Weela herätti kiinnostusta CES-messuilla.
Weela kerää parhaillaan rahoitusta Indiegogossa.
Weela kerää parhaillaan rahoitusta Indiegogossa.
Weela kerää parhaillaan rahoitusta Indiegogossa. WEELA

Weela on Suomessa kehitetty ja valmistettu kannettava kuntoilulaite, joka perustuu vetoliikkeisiin. Hyvin tärkeä osa treenaamista on puhelinsovellus, joka toimii yhdessä laitteen kanssa. Puhelin toimii omana personal trainerina, joka opastaa liikkeiden tekemisessä sekä rohkaisee onnistuneisiin suorituksiin.

Weelan uusi, kotikuntoilijoille suunnattu laite on tällä hetkellä Indiegogo-rahoituspalvelussa. Se on lähes saavuttanut 30 000 dollarin tavoitteensa.

Kaikki alkoi ammattikorkeasta

Iltalehti tapasi suomalaisyrityksen toimitusjohtaja Miikka Kurunlahden Las Vegasissa järjestetyillä CES-elektroniikkamessuilla. Kurunlahti kertoo, että kaikki sai alkunsa ammattikorkeakoulusta.

– Weela sai alkunsa Oulun ammattikorkeakoulussa järjestetyssä monilinjaisessa projektissa. Saimme monta eri näkemystä ja samalla tehtyä laitteen perustan kustannustehokkaasti kuntoon. Mukana olivat alusta asti fysioterapeutit, suunnittelijat, graafikot, ohjelmistokehittäjät ja hyvinvointitekniikan opiskelijat, Kurunlahti kertoo.

Weelan toimitusjohtaja Mikka Kurunlahti esitteli laitetta CES-messuilla.
Weelan toimitusjohtaja Mikka Kurunlahti esitteli laitetta CES-messuilla.
Weelan toimitusjohtaja Mikka Kurunlahti esitteli laitetta CES-messuilla. JANIKO KEMPPI

Kurunlahden mukaan kotikuntolaitteen kehityksessä yksi tärkeimmistä asioista oli saada laitteesta motivoiva, kompakti sekä helppo käyttää.

– Monesti kotikuntolaitteet eivät ole pitkäikäisiä. Ne jäävät käyttämättä motivaation puutteen tai vaikeakäyttöisyyden vuoksi. Halusimme ratkaista tämän ongelman niin, että toimme mukaan personal trainer -sovelluksen, Kurunlahti sanoo.

Puhelimeen ladattava ja laitteeseen linkitettävä sovellus opastaa liikkeiden tekemisessä, antaa harjoitusohjelmat sekä seuraa liikkujan kehitystä. Sovelluksen kehittämisessä on ollut mukana fysioterapeutteja, joiden avulla laite on saatu kehitettyä niin, että sen avulla voi käydä koko kehon läpi.

– Laite on pienikokoinen ja se mahtuu pienempäänkin asuntoon. Weela tuottaa vastusvoimaa puolesta kilosta aina 50 kiloon saakka. Eri kahvojen avulla pystyy käymään koko kehon päästä varpaisiin läpi. Opastettuja Liikkeitä on tarjolla tällä hetkellä sata, Kurunlahti sanoo.

Sovellus opastaa liikkeiden tekemisessä.
Sovellus opastaa liikkeiden tekemisessä.
Sovellus opastaa liikkeiden tekemisessä. WEELA

Sovelluksesta valitaan ensin haluttu ohjelma, jonka jälkeen sovellus näyttää, mitä liikkeitä tehdään ensin, ja kuinka paljon. Sovellus laskee toistot, sarjat sekä ajan.Kun suoritus on saatu loppuun, hyppää sovellus seuraavaan liikkeeseen.

– Halusimme, että laitteen ja sovelluksen käyttö olisi niin yksinkertaista, että käyttäjän ei tarvitsisi entuudestaan tietää kuntoilusta mitään. Puhelin toimii personal trainerina, joka ohjaa tekemistä sekä kannustaa jatkamaan. Kun harjoitusohjelma on päättynyt, antaa sovellus raportin.

Merkittävää Kurunlahden mukaan laitteessa on se, että sovelluksen avulla voi ohjata vastusta niin, että se on erilainen veto- ja palautusvaiheessa.

Isot yrityksetkin kiinnostuneita

Weelan hinta on rahoituskampanjan jälkeen noin 850 euroa. Kurunlahden mukaan hinta on edullinen, kun sitä vertaa monin muihin laitteisiin tai kuntosalimaksuihin.

– Maksat vähintään 50 euroa kuussa, jos haluat kuntosalilla personal trainerin tai muuta ohjelmaa käyttöösi. Ei tarvitsekaan mennä montaa kuukautta, kun laite on maksanut jo itsensä takaisin. Tämän lisäksi laite säästää aikaa, kun kuntosalille ei tarvitse lähteä. Ennen kaikkea Weela on vaihtoehto niille, jotka eivät syystä tai toisesta kuntosaleilla käy. Lihaskuntoharjoittelun tarve on kuitenkin meillä kaikilla, Kurunlahti kertoo.

Laitteen hintaan vaikuttaa Kurunlahden mukaan myös se, että laitteet valmistetaan Suomessa. Hintaan on reagoitu messuilla toimitusjohtajan mukaan hyvin.

Weela kertoo, että laitteella voi treenata koko kehoa.
Weela kertoo, että laitteella voi treenata koko kehoa.
Weela kertoo, että laitteella voi treenata koko kehoa. WEELA

Weelan Indiegogo-rahoituskampanja jatkuu helmikuun puoleen väliin.Ensimmäiset laitteet toimitetaan asiakkaille elokuussa. Yrityksellä on suunnitteilla myydä laitetta verkkokauppansa kautta, mutta myös isot pelaajat ovat olleet kiinnostuneita Weelasta.

– Kovat brändit, kuten Amazon ja Apple ovat kiinnostuneet Weelasta. Apple on kertonut, että se panostaa enemmän terveyteen ja Weela voisikin soveltua heidän valikoimiinsa.

Kurunlahti kertoo, että messuilla palaute laitetta kohtaan on ollut todella positiivista.

– Fitness-puolen asiantuntijat ovat sanoneet, että monet ovat yrittäneet samaa, mutta teknologiat ovat olleet niin kalliita, että yksittäisillä ihmisillä ei ole ollut niihin varaa.

– Yritys on ollut pystyssä nyt kolme vuotta. Vaikka ponnistammekin Suomesta, on laitteita mennyt nyt muutaman päivän aikana jo Yhdysvaltoihin, Hollantiin, Norjaan, Espanjaan, Itävaltaan, Thaimaahan ja Kiinaankin. Kiinnostus on yllättänyt meidät todella positiivisesti.

Oululaisopiskelijat kehittivät kotikäyttöisen kuntosalilaitteen, nyt sitä ostavat personal trainerit ja fysioterapeutit / Kauppalehti 23.1.2019

Blogiartikkeli on suora lainaus Kauppalahedestä. Uutisen on kirjoittanut Tapio Mainio. Kuvat Kai Tirkkonen. Alkuperäinen uutinen löytyy täältä https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kl/43d2476a-a019-42da-afe9-32710fa5a80f?ref=ampparit:574a

Image

KEMPELE

”Vaikeinta oli sähköisen säädön kehittäminen sähkömoottoriin, joka on uuden kotikäyttöön tarkoitetun älykkään kuntosalilaitteen sydän”, Oulun ammattikorkeakoulusta valmistunut opiskelija Miikka Kurunlahti kertoo.

Hän seisoo levyn päällä, johon on kiinnitetty lieriömäinen laite. Hetken kuluttua hän vetää narua, jonka toinen pää on kiinnitetty rullalle, jota jarruttaa ja myötäilee sähkömoottori. Laitteen tekninen innovaatio on portaaton sähköinen vastus, jolla korvataan perinteinen voimaharjoittelu painojen kanssa.

Vastusta laitteessa on aina 50 kiloon saakka. Sen kahvasta vetäminen tuntuu siltä, kun olisi tekemisissä oikeiden painojen kanssa. Laitteella voi tehdä ahtaassa tilassa, esimerkiksi hotellihuoneessa tai parvekkeella, yli sata kuntosaliharjoitetta. 15 kiloa painava laite mahtuu matkalaukkuun.

Lisäksi laitteen mukana on matkapuhelimesta katsottava sovellus, joka antaa henkilökohtaisia harjoitusohjelmia.

Kurunlahden isä, selkävaivoihin erikoistunut lääkäri Mauno Kurunlahti oli jo pitkään miettinyt, miksi markkinoilta ei löydy pientä kotikuntosalilaitetta. Liian monella säännöllinen salilla käyminen lopahtaa ajan puutteeseen. Lisäksi kaupan olevat kotikuntokeskukset ovat liian suuria.

Miikka Kurunlahti alkoi kehittää laitetta Oulun ammattikorkeakoulussa yhdessä opiskelukaverinsa Tuomas Lehdon kanssa ­vuonna 2011.

”Weela-niminen laite on hyvä esimerkki siitä, miten idea voidaan koulussa kehittää konkreettiseksi tuotteeksi. Täällä tehtiin myös prototyyppiin ensimmäiset piirilevyt ja mekaaniset ratkaisut, jotta laitteen kahvasta vetäminen tuntuisi siltä, kuin kädessä olisi oikea paino”, kertoo Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) yliopettaja Manne Hannula.

Asian ympärille luotiin opiskelijavetoisia tiimejä, joissa tuoteideaa työstettiin eteenpäin.

”Keskustelin aiheesta myös eri osastojen opettajien kanssa, jotta hankkeen ympärille saatiin monialainen porukka. Meiltä löytyvät piirilevyjyrsimet, ohjelmistoalustat ja pikamallikoneet”, Hannula kertoo.

Kännykkä. Weelan vastusta voidaan säätää kännykällä.KUVA: KAI TIRKKONEN

Laitteen kehitystyössä on ollut mukana yli 30 Oamk:n opiskelijaa kuudesta eri koulutuksesta: viestinnästä, fysioterapiasta, hyvinvointitekniikasta, tekniikasta, liiketaloudesta ja tietotekniikasta. Lisäksi muotoilussa on ollut mukana Savonia-ammattikorkeakulun opiskelijoita. Opinnäytetöitä on tehty kymmenen.

Miikka Kurunlahti ja Tuomas ­Lehto perustivat Welapro-nimisen yrityksen valmistuttuaan vuonna 2015.

”Ammattikorkeakoulun panos oli ratkaiseva, sillä tekniset pohjat oli jo ratkaistu, kun käynnistimme yrityksen”, Lehto sanoo yrityksen tiloissa Kempeleessä.

Ensimmäiset noin sata laitetta on myyty ammattikäyttäjille kuten fysioterapeuteille ja personal trainereille Suomeen.

”Laitetta voi käyttää esimerkiksi liikuntavammaisten tai vanhusten kuntouttamiseen heidän kotonaan”, Kurunlahti sanoo.

Hän esitteli uudempaa versiota, kuluttajille tarkoitettua laitetta CES-messuilla Las Vegasissa ­USA:ssa tammikuun alussa. Samalla laite tuotiin ennakkotilattavaksi joukkorahoituspalvelu Indiegogon kautta.

”Se oli uskoa luova matka, sillä laitteesta olivat kiinnostuneita muun muassa hotelliyrittäjät ja japanilaiset. Japanissa on runsaasti lihaskuntoharjoitusta tarvitsevia ikäihmisiä. Matkan aikana saimme 51 laitetilausta seitsemästä eri maasta”, Kurunlahti kertoo.

Weela-laitetta ohjataan kännykkäsovelluksella. Se sisältää valmiita treeniohjelmia, mutta myös vapaan harjoittelumahdollisuuden. Myös laitteen vastuksen säätäminen hoituu sovelluksen avulla.

”Älykäs ohjelma muistaa tehdyn harjoituksen, joten seuraavalla kerralla historiasta katsomalla löytyvät helposti edellisen kerran treenin kuormat laitteeseen”, Lehto kertoo.

Levy. Kotikuntosalilaite on kiinnitetty levyyn, jonka päällä seistään.KUVA: KAI TIRKKONEN

Eksentrinen harjoittelu Weelalla

Lihastyö voidaan jakaa kolmeen osaan, eksentriseen, isometriseen ja konsentriseen vaiheeseen. Tyypillisesti lihaskuntoharjoittelu sisältää nämä kaikki vaiheet. Konsentrisessä vaiheessa liikkeen ja voiman suunta ovat samoja (esimerksi koukistus), isometrisessä vaiheessa tuotetaan staattista voimaa eli lihaksen pituus ei muutu. Eksentrisessä vaiheessa lihas jarruttaa liikettä eli liikkeen ja lihaksen tuottaman voiman suunnat ovat päinvastaiset.

Jutun videolla on esitelty Weelan käyttöä ja eksentrisen harjoittelun ylikuormitusta.

Lihastyön eri muotoja on tutkittu, ja on havaittu, että eksentrisessä vaiheessa lihas tuottaa enemmän voimaa kuin konsentrisessä tai isometrisessä vaiheessa. Eksentrinen harjoittelu on lisäksi lihaksen kehittymisen kannalta tehokkaampaa kuin muut lihastyön vaiheet. Konsentrisen lihastyön harjoittelumäärä vastaa vain noin 25-30% eksentrisen harjoittelun määrää. (Lähde)

Konsentrisen lihastyön harjoittelumäärä vastaa vain noin 25-30% eksentrisen harjoittelun määrää.

Eksentrinen lihastyö on tehokkaampaa kuin konsentrinen lihastyö ja se kuluttaa myös vähemmän energiaa. Vähemmällä työllä voidaan saada enemmän tuloksia, kun panostetaan eksentriseen harjoitteluun.  (Lähde). Eksentrinen lihastyö on vieläpä turvallisempaa kuin konsentrinen. Siksi sitä käytetäänkin tyypillisesti kuntoutuksessa. (lähde)

Kaikki tutkimukset puhuvat eksentrisen harjoittelun puolesta. On selvää, että se on tehokasta ja järkevää, mutta haasteena on, miten tehdä eksentristä harjoittelua järkevästi?

Käytännössä törmätään ongelmaan, kuinka rasittaa lihasta maksimaalisesti? Miten saadaan eksentriselle lihastyölle maksimaalinen rasitus, kun konsentrinen vaihe ei tuota niin paljon voimaa, kuin eksentrinen? Perinteisesti tarvitaan avustajaa nostamaan paino ylös, jotta voidaan tehdä rasittavasti eksentrinen lihastyö.

Weela on tiettävästi ainoa laite maailmassa, jossa eksentriselle ja konsentriselle lihastyölle voi säätää omat vastuksensa.

Weela on tiettävästi ainoa laite maailmassa, jossa eksentriselle ja konsentriselle lihastyölle voi säätää omat vastuksensa. Eli vetovaiheessa vastuksesi voidaan asettaa esimerkiksi 25 kg ja palautukseen 30 kg. Tämä mahdollistaa erityisen tehokkaan ja turvallisen harjoittelun, siten että lihakselle saadaan joka vaiheessa optimaalinen rasitus. Sen takia säästyy energiaa ja aikaa, ja saadaan aikaan hyviä tuloksia.

Tutustu ja pyydä ilmainen esittely Weelasta.

 

 

Weela laittaa oysilaiset liikkumaan

Uutinen on julkaistu Rantalakeudessa 6.4.2017

http://www.rantalakeus.fi/uutiset/weela-laittaa-oysilaiset-liikkumaan-6.703.223794.edf7c23c3f

Taukoliikuntaa tekemässä olevat röntgenhoitajat ovat tyytyväisiä siihen, että pienimuotoisesti liikuntaa voidaan tehdä työpäivän aikana.

KEMPELE Startup -yritys Welapro Oy:n Weela-kuntoi­lu­jär­jes­telmä on yksi ratkaisu Oulun ylio­pis­tol­lisen sairaalan työhy­vin­voinnin kehittämiseen.

Tavoitteena on muun muassa staattisen työn aiheuttamien terveys­hait­tojen poistaminen, fyysisesti raskaan, mutta yksipuolisen työn kuor­mit­ta­vuuden haittojen poistaminen, työmo­ti­vaa­tion parantaminen ja työyh­tei­söl­li­syyden lisäämisen. Oys on aloittanut Weelan kokeilun avohoi­to­ta­lossa ja lasten röntgenissä. Järjestelmän avulla työntekijät voivat tehdä lyhyitä taukojumppia sujuvasti päivän aikana.

– Niin tauko­lii­kun­nassa kuin kunto­lii­kun­nas­sakin on tärkeää, että tehtyjä harjoituksia ja harjoi­tus­määriä voidaan seurata sekä yhteisö- että yksilötasolla. Tämä tarjoaa työyhteisöjen sisällä ja välillä mahdol­li­suuden leik­ki­mie­li­seen kilpailuun ja muunlaiseen motivointiin. Liikunnan vaikutusten arvioinnissa seuran­ta­jär­jes­telmä on välttämätön. Tässä Weela eroaa esimerkiksi keppi- tai nauha-jump­pa­vä­li­neistä. Lisäksi on tärkeää, että harjoi­tu­soh­jelmat ovat valmiiksi ladattuina aina tarvittaessa helposti käytettävissä, ylilääkäri, dosentti Jaakko Niinimäki avohoitotalon röntgenistä perustelee järjes­tel­mä­han­kintaa.

Poik­keuk­sel­li­sena työpaik­ka­lii­kunnan muotona Weela lisää aktiivisuutta myös työpäivän aikana, ja se on suunniteltu liikuttamaan aktiivisten liikkujien lisäksi myös vapaa-ajallaan passiivisia ja vähemmän liikkuvia ihmisiä. Weelan avulla voi harjoituttaa kaikki lihasryhmät. Se mahdollistaa sekä lyhyet taukojumpat että pitkä­kes­toiset lihas­kun­to­har­joit­telut suurillakin vastuksilla. Laitteen lisäksi moti­vaat­to­rina toimii älypu­he­lin­so­vellus, jonka kautta voi tarkastella kunto-ohjelmaa, peilata harjoittelua tavoitteisiin ja seurata kehitystä.

– Panostus työhy­vin­voin­tiin nähdään usein kustannuksena, vaikka kyseessä on investointi, joka maksaa itsensä monin kerroin takaisin, toteaa Weela-järjestelmää valmistavan Welapro Oy:n toimi­tus­joh­taja Miikka Kurunlahti.

– Investointi näkyy muun muassa työn tehokkuuden paran­tun­tu­mi­sena, vähentyvinä sairaus­pois­sa­o­loina ja työpaikan ilmapiirin parantumisena, hän jatkaa.

Sairaalan henkilökunta koostuu monenlaisista ammat­ti­ryh­mistä, joiden fyysiset ja henkiset kuor­mit­ta­vuudet vaihtelevat suuresti, ja siten liikun­ta­jär­jes­tel­mältä vaaditaan joustavuutta, laajen­net­ta­vuutta sekä moni­puo­li­suutta niin, että se tukisi koko henkilökunnan jaksamista.

Weela – Kannettava ja kokonaisvaltainen kuntosali

Tämä blogin on kirjoittanut Riku Aalto ja se on julkaistu Trainer4Youn blogissa 25.4.2017 http://www.trainer4you.fi/blogi/weela-kannettava-ja-kokonaisvaltainen-kuntosali/

Mitä sanoisit kotikuntoilulaitteesta, joka mahdollistaa lähes kaikki kuntosalilaitteilla tehtävät harjoitusliikkeet? Anna kun arvaan. Kyseenalaistaisit laitteen mahdollistaman vastuksen? Tai mieltäisit laitteen suureksi, liikaan tilaa vieväksi rotiskoksi? Näin itsekin arvuuttelin, ennen kuin sain mahdollisuuden tutustua Weelaan – sähkövastuksella toimivaan, kannettavaan kuntosaliin.

Weela tarjoaa kuntosalin toiminnot, personal trainer –palveluita unohtamatta, yhdessä pienessä laitteessa. Itse harjoituslaite painaa 15 kiloa ja sisältää puisen alustalevyn sekä siihen integroidun, irrotettavan vastusputken. Alustalevy toimii samalla salkkumaisena, helposti kantamisen mahdollistavana ratkaisuna. Vastusputken voi myös irrottaa ja kantaa vaikkapa putkikassissa, jolloin alustalevy painaa noin 5 kiloa ja vastusputkikassi 10 kilon verran.

Kuljettaminen on siis helppoa ja vaivatonta, joten personal trainer voi viedä kannettavan kuntosalin sinne, missä treeniä ja ohjausta kaivataan: asiakkaan kotiin, asiakasyrityksen toimistolle, messuille… Oikeastaan minne vain, kunhan lattiatilaa on parin neliön verran ja laitteen saa kytkettyä sähköpistokkeeseen, tosin laite toimii myös akkukäyttöisenä. Weela on siis oiva ratkaisu myös pienen fysioterapiayrityksen, terveyskeskuksen ja keskussairaalan kuntoutuslaitteeksi tai vaikkapa yrityksen taukoliikuntavälineeksi, joka mahdollistaa samalla myös erilaiset liikuntaan liittyvät kisat sekä haasteet.

”Weela on huippuhankinta personal trainerille, joka tekee työtä myös asiakkaiden kotona sekä asiakasyritysten tiloissa”.

Vastusta sirosta ja hyvällä maulla muotoillusta laitteesta irtoaa 1-100 kiloa. Se mahdollistaa siis matalan kuormitustason kuntoutusliikkeet, mutta myös raskaat ja kokonaisvaltaiset voimaharjoitteet, kuten maastavedot, kyykyt ja soutu- sekä punnerrusliikkeet.

Taljatangon yhden käden D-kahvaan vaihtamalla Weela mahdollistaa myös vipunostot, kick backit, keskitetyt hauiskäännöt sekä muut eristävät lihaskuntoliikkeet. Taljamansetin avulla sen sijaan voidaan harjoittaa lonkan ojennukset, koukistukset, loitonnukset, lähennykset sekä pakaraliikkeet, toiminnallisia keskivartaloliikkeitä unohtamatta.

Tällä hetkellä Weela mahdollistaa alhaalta ylös ja taaksepäin suuntautuvat veto- sekä työntöliikkeet, mutta suunnitteilla oleva seinäteline lisää liikerepertuaaria entisestään: Sen avulla laite muuntautuu näppärästi myös ylätaljaksi, jolloin vetoliikkeet ylhäältä alaspäin monipuolistavat Weelaa entisestään.

”Weela ei kilpaile kuntosalien kanssa, vaan tarjoaa pikemminkin kynnystä madaltavan portaan, jonka kautta kuntosali voi olla seuraava askelma kohti parempaa toiminta- ja suorituskykyä.”

Weelaa ohjataan älykkäällä, mutta simppelillä kännykkäsovelluksella. Se sisältää valmiita treeniohjelmia, mutta myös vapaan harjoittelumahdollisuuden. Myös vastuksen säätäminen hoituu näppärästi sovelluksella. Älykäs ohjelma muistaa tehdyn harjoituksen, joten seuraavalla kerralla historiasta katsomalla löytyy helposti edellisen treenikerran kuormat. Se tekee treenistä nousujohteista ja mahdollistaa kehityksen seurannan. Toisin sanottuna softa toimii samalla myös toiminnallisena testiohjelmana.

Personal trainer –palvelut tulevat kuulumaan kiinteänä osana Weelan tulevaisuuteen. Laitemyynnin yhteydessä asiakkaille tarjotaan myös personal trainerin ohjauspalveluja. Näin ollen Weelan taukoliikuntavälineeksi ostanut yritys, kuntoutuslaitteeksi hommannut terveysasema tai kuntoiluvälineeksi investoinut yksityishenkilö eivät jää yksin, vaan saavat tietoa ja taitoja treeniensä tueksi.

”Weelan tarjoama sähkövastus on miellyttävä sekä turvallinen. Se vastustaa liikettä tasaisesti ja voidaan rajoittaa liikeradan tiettyyn vaiheeseen, esimerkiksi kuntoutusliikkeitä tehtäessä”.

Personal trainer saa Weelan hankkimalla kokonaisvaltaisen, kannettavan kuntokeskuksen, jonka hän voi kuljettaa sinne, missä asiakkaat ovat. Muutaman kympin kuukausittainen osa- tai leasing –erä maksaa nopeasti itsensä takaisin. Halutessaan personal trainer voi myös työllistyä Weelan kumppanina. Kannattaakin tulla tutustumaan Weelaan ja sen tarjoamiin yhteistyömahdollisuuksiin viimeistään 28.9. Helsingin Tennispalatsissa järjestettävään Training forum 2017 –tapahtumaan. Weela on yksi tapahtuman kumppaneista, jonka ständi löytyy Training forumin tapahtumatorilta. Lisäksi voit tutustua Weelan ominaisuuksiin seuraavan videon katsomalla.

Katso lisää

Weela maailmalla, osa 1

Huh, tulipa käytyä Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla Kölnissä Saksassa. Voin kertoa, että pienestä Kempeleestä ponnistaneelle miehelle FIBO-messut olivat elämys. 11 messuhallia, kaikissa eri kategorioiden liikuntatuotteiden ja -palveluiden esittelijöitä. Jotta päästään mittakaavaan kiinni, yksi halli oli noin Ouluhallin kokoinen esittelyalue. Asiakasmäärät olivat myös aivan eri luokkaa kuin missään messuilla Suomessa, oman erittäin epätarkan arvion mukaan ainakin triplamäärä mihinkään Suomen messuihin verrattuna.

Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä.

Messut jäävät mieleen loppuelämäksi, reissu meni juuri niin kuin omilta reissuiltani osaan odottaakin. Saavuimme Heidin, työkaverini, kanssa messuille torstai-aamuna. Messut alkoivat kello 9, olimme  paikalla erinäisten sattumusten takia vasta vähän yhdeksän jälkeen. Intoa täynnä kuin ilmapallo menimme puolijuoksua osastollemme. Mahtavaa, päästään esittelemään Euroopan suurimmilla liikunta-alan messuilla meidän kannettavaa kuntosalia! No, ihan näin helposti homma ei edennytkään. Tultuamme osastollemme, emme nähneet messutavaroista koottua lavaa missään. Ei paikallamme, eikä lähiympäristössä. Pienen kylmän hien noustessa pintaan kävimme kyselemässä havaintoja muilta suomalaisilta toimijoilta osastomme vierestä. Kyllä se vielä illalla oli se lava tässä, oli vastaus. Yhdessä tutkittuamme asiaa, totesimme, että tavaroita ei ole mistä ottaa. Ei auttanut kuin alkaa selvittämään asiaa messuorganisaation kanssa…

Ensimmäinen päivä messuilla meni ihan kokonaan tavaroiden etsimiseen. Tyypillistä, voisi todeta, jos tuurillani on mitään tekemistä tämän asian kanssa. No, asia ei edennyt vaikka hommaa hoidettiin Schenkerin, Kuehne&Nagelin ja messulogistiikan kanssa. Nämä kaikki toimijat olivat olleet lavan toimituksessa mukana. Kellään ei ollut mitään tietoa lavan kohtalosta. Yhtenä mahdollisuutena hallilogistiikan edustaja näki myös varkauden, niin kadoksissa lava oli. Heitettiinpä ilmoille myös mahdollisuus, että messuhallien siivouksesta vastannut yritys on voinut toimittaa lavamme jätteisiin. Jätteisiin! Avaamaton, osoitelapullinen lava jätteisiin?! Silloin alkoi toden teolla jännittää.

Seuraavana aamuna kaikki meni messualueelle asti juuri niin kuin pitikin. Se herätti toiveemme ja jopa mielikuvan lavasta osastomme edestä avaamattomana odottamassa purkua. Saavuttuamme osastollemme pettymys oli tietenkin suuri, kun lava loisti poissaolollaan. Silloin päätimme, että tutkimme jokaisen pienenkin mahdollisuuden itse. Menimme messuhallin palvelukeskukseen, jossa logistiikan edustaja otti asian hienosti hoitoon. Odottelimme vastausta keskuksessa ja noin tunnin kuluttua tuli lisää lunta tupaan asian suhteen. Ei mitään tietoa lavastamme. Logistiikkapuolen edustaja ehdotti tässä vaiheessa rikosilmoituksen tekemistä. Toivomme oli jo pahasti hiipunut, ja raskain mielin kävelin messujen turvallisuuskeskukseen. Kerroin tilanteemme ja myös turvallisuusosaston edustajat pitivät varkautta mahdollisena. Rikosilmoitus taskussa Jatka artikkeliin Weela maailmalla, osa 1

Umpihankihiihdon MM-kisat – Kohti MM-kisoja

”Lähtäämpä Mm kisoihin helmikuussa”, kysyi Tuomas loppukesästä. Shortsit jalassa oli helppo luvata osallistuminen. ”Onhan sinne aikaa.”

Olihan sinne. Mutta sekin päivä tuli, että oli aika lunastaa lupaukset. Kisoja edeltävänä keskiviikkona istuttiin porukalla  viinerikahvin verran alas ja tutkittiin, minne oltiinkaan oikein matkalla ja mitä otettaisiin mukaan. Torstaina pakattiin kamat, hain kisasukset ja perjantaina lähdettiin kohti Syötettä.
Illalla esiteltiin kisailijoille Weelaa ja samalla tuli auottua jalat ja herkisteltyä kroppa kisaa varten. Avajaistilaisuudessa saatiin kartat ja arvottiin lähtöaika. Arpaonni suosi. Lottokone pyöräytti lukemat 8.48, joka mahdollisti tukevan hotelliaamiaisen ennen taipaleelle lähtemistä.
Herkistelyä
Weelaa esiteltiin kisojen avajaisissa
Muutama minuutti lähdöstä myöhästyneenä, pekonit ja munakokkelit tiukasti mahanpohjassa aloitettiin marssi mukavalla laskulla syötekeskuksen päältä.
Muutama minuutti lähdöstä myöhästyneenä, pekonit ja munakokkelit tiukasti mahanpohjassa aloitettiin marssi mukavalla laskulla syötekeskuksen päältä. Tämähän on helppoa ajattelin, kun ensimmäinen kilometri meni auraillessa alamäkeä, ja selkiä tuli eteen oikealta ja vasemmalta. Ne olivatkin viimeiset hetket kisassa, kun ei tarvinnut miettiä lipsumista ollenkaan. Sanotaan, että välillä elämässä pitää ottaa askel taaksepäin, jotta voi mennä kaksi eteenpäin. Sama iskulause kuvasi hyvin hiihtoanikin ja tulevaa matkaa. Kävi urakan aikana mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt testata välineet ennen lähtöä. Tai ainakin ottaa se Kärkkäiseltä varta vasten haettu pika pitovoide mukaan. No, nyt mennään näillä, mitä on. Ompahan petrattavaa ensi vuoteen. Jos ei miehessä niin ainakin välineissä.
Hiihtokeli oli hyvä ja maisemat kohdallaan.
Hiihtokeli oli hyvä ja maisemat kohdallaan.
Pitkän laskun jälkeen edessä oli pitkä päivä. Aikaa yöleiriin oli 10 tuntia. Sille välille mahtui 45km hiihtosuunistusta, 4 tehtävärastia ja 4 vapaaehtoista lisärastia. ”Hiihdetään nyt kokorahan edestä, kun kerran hiihtämään tultiin!” Keli oli loistava hiihtoon ja matka taittui mukavasti nautiskellen. Tehtävärasteja oli matkalla monenlaisia: sotahistoria-, hiihtoperinne- ja ensiaputiedot sekä kirveenheittotaidotkin tulivat testattua päivän aikana.
Toisella lisärastilla noin kello 14.30 pidettiin ihan kunnon ruokatauko ja tankattiin energiavarastoja. Sinne asti oltiin tultukin aamupalan ja yhden makkaran varassa. Aika näännyksissä rastille lopulta tultiin, mutta hyvävoimaisina lähdettiin sitten jatkamaan matkaa. Loppupäivä menikin ihan mukavasti. Jossain vaiheessa piti otsalamput kaivaa esille, kun pimeys tuli päälle. Lopulta 9,5 tunnin taaperruksen jälkeen tultiin lopulta yöleiriin. Nuotio tulille, tankkausta, laavut pystyyn ja huoltotoimia. Siihen se loppuilta kului. Sääennusteen -15 olikin vaihtunut -25 pakkasasteeseen ja meinashan se hiukan paleltaa, kun viimein kääperryttiin makuupusseihin – sanan varsinaisessa merkityksessä – kun yritti  olla mahdollisimman sikiöasennossa, jotta varpaita ei niin palelisi. Yö meni horroksessa, ehkä vähän tuli untakin otettua, mutta aamulla ei ollut herätyskellolle tarvetta.
Yöleiristä.
Yöleiristä.
Hyvät oli edellytyset aloittaa sunnuntai ja takaa-ajo kisa. Takaa-ajon lähtöasetelmat syntyivät edellisen päivän rasteilta tulleista sakkominuuteista ja lisärastien hyvitysminuuteista. Meidän joukkue Weela lähti matkaan 9 minuuttia kärjen perään. Sunnuntain lenkki oli noin 10 km umpihangessa. Ensikertalaisille kävi ohraset ja energiat loppuivat kesken. Takaa-ajo meni läpsyttelyksi puolivälin jälkeen, kun miehiltä loppu poweri. No, maaliin päästiin, eikä tultu edes viimisiksi. Sijoitus taisi olla 39. Maalialueelta oli bussikyyti Syötekeskukseen, jossa odotti sauna. Bussissa olikin hyvää aikaa syödä pähkinät ja suklaat ja muut kisaan varatut energianlähteet, jotka oli ollut liian kaukana rinkassa kisan aikana nautittavaksi. Ensi vuonna nekin on sitten taskussa kisan aikana saatavilla, niin on lisäenergiasta jotain hyötyäkin.
Ensikertalaisille kävi ohraset ja energiat loppuivat kesken. Takaa-ajo meni läpsyttelyksi puolivälin jälkeen, kun miehiltä loppu poweri.
Olen aina pitänyt EM-kisarajan ylittäneitä yleisurheilijoita, jotka lähtevät arvokisoihin hakemaan vain kokemusta, vähän hölmöinä. Pitäisihän arvokisoihin lähteä menestymään eikä kokemuksen perään.  En pidä enään. Ensi vuonna mekin kisaillaan sitten tosissaan!
Loppuun lyhyt video Weela joukkuuen matkasta.
-Miikka

 

PS. Lue myös sarjan edellinen kirjoitus:

Totuus paljastuu – Kohti MM-kisoja

Totuus paljastuu – Kohti MM-kisoja

Kohta ne on jo ovella. Kisat, jota suomalainen urheilukansa on odottanut kieli pitkällä. Kisat, jonne koko hiihtomaailman kerma kokoontuu. Kilpailu on kovaa ja armotonta,  kun taistellaan MM-mitaleista, mutta näissä karkeloissa mekin olemme mukana  taistelemassa maailman parhaita vastaan. Umpihankihiihdon MM2017.

Kilpailu on kovaa ja armotonta,  kun taistellaan MM-mitaleista, mutta näissä karkeloissa mekin olemme mukana  taistelemassa maailman parhaita vastaan.
Syksystä asti ollaan treenattu kovaa tai no ainakin treenattu helmikuun kisat mielessä. Treenimuotona on ollut uintia, pyöräilyä, jääkiekkoa, sählyä, juoksua, kävelyä, liikkuvuusharjoittelua ja lihaskuntoharjoittelua. Kerran olen käynyt hiihtämässäkin. Sukset mallia SA int 86 ovat tallessa ja hyvässä iskussa.   Voi siis sanoa, että kaikki on valmista tulevaa koitosta varten.
Weela umpihanki
Vain jäljet seurana hiihtolenkillä
Treenikauden alussa teimme kuntotestin, jolla testasimme lähtötasoamme ja nyt harjoituskauden loppupuolella uusimme testin. Kehitystä oli tapahtunut niin lihaskunto kuin liikkuvuuspuolellakin, mutta kestävyyskunto oli jopa hieman taantunut. Olisi ehkä pitänyt tehdä toinenkin hiihtolenkki. Mutta ehtiihän sitä kisoissa sitten hiihtämään…
Testi oli raskas. Ensin liikkuvuustestit, jossa huomasin rautakangen muuttuneen kuminauhaksi. On sen muuten huomannut käytännössäkin. Nykyään voin jopa istua lattialla kaatumatta selälleni tai tukematta käsilläni. Liikkuvuuden jälkeen oli lihaskunto osuus. 20m juoksu, 5loikka, penkkipunnerrus 35kg / 1min, vatsalihaskestävyystesti 5min, leuanveto ja lopuksi 3000m juoksu. Sen jälkeen puhallus, suihku ja tehokas iltapäivä töissä. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä.
Kuntotesti_Weela
Väsy painoi testin jälkeen
Nykyään voin jopa istua lattialla kaatumatta selälleni tai tukematta käsilläni.

Tulokset paranivat monessa lajissa mm. vatsalihakset 291–>326, leuanveto 12–>14, penkkipunnerrus 33–>34. Liikkuvuudessa eteentaivutukseen tuli 7cm lisää, sivutaivutukseen 3 cm ja lantion kiertoon 13 cm. Oli mahtavaa saada konkreettinen havainto tehdyn työn tuloksista!

Penkkipunnerrus_Weela
Minuutti aikaa ja niin monta toistoa kuin jaksaa. Painoa 35 kg.

 

Vatsalihakset_Weela
Viiden minuutin vatsalihastesti. Oli muuten pitkiä minuutteja.
Harjoittelu on ollut mukavaa. On ollut tavoite, jota varten harjoitella ja treeniohjelma, jota noudattaa, niin homma on mennyt kuin itsestään. Kestävyyslenkkejä on jäänyt jonkin verran välistä pimeyden, pakkasen, reissujen ja muiden hyvien syiden vuoksi, mutta eihän se kestävyyspuoli hiihtokisoissa olekaan niin tärkeää. Weela on pitänyt huolen lihaskunnosta. Ei ole tarvinut syitä haeskella, treeniä on tullut niin töissä kuin kotonakin.
Weela_irvistys
Treeni on välillä vaatinut pientä irvistystä
Nyt sitten vain herkistellään, tankataan ja hiotaan sotasuunnitelmat valmiiksi. Kaikki muu on tehty.  Usko on kova, että kulta tulee Suomeen.
Niinkuin suomalaiset urheilijat aina, niin mekin: ”Tehdään parhaamme ja katotaan mihin se riittää”.
-Miikka
Ps. Weela on esillä kisojen avajaisissa. Tervetuloa kokeilemaan, mistä se jerkku on peräisin.

Painonhallintaa ja lihaskuntoa – Menipä Maneksi

Joulukuun 1 päivä:

Joulukuu alkoi kuntotestillä, jossa testattiin henkistä ja fyysistä kanttia. Weelan testiohjelma on sama mikä maajoukkuehiihtäjillä eli kovakuntoisillakin on tehtävää. No kuinka kävi, kysyt.  Ja virnuilet. Aivan oikein, fyysinen kantti oli sellainen, että…Hetkinen, rajansahan se on ystävien naurattamisellakin, joten jätän sen salaisuudeksi ja kerron myöhemmin millaiseksi kuntokäyrä muodostuu. Henkinen kantti sen sijaan oli kohtalaisen kova, kun nollakunnossa pystyi vetämään itsensä oksennuskuntoon. Vaikka kilpailuvietti on hyvä 4 (asteikolla 4-10), löytyi jostakin se Professori Saarisen lanseeraama ylätaso. Onneksi Eija ei tullut vastaan, olisi hymyileminen ollut hiukan työlästä.

Joulukuun 2 päivä.

Virkistävien 3 tunnin yöunien jälkeen kello 5:15 työmatkalle Taivalkoskelle, päivä töissä ja iltapimeässä lumipöllyssä takaisin. Ei liikunta kotiin tultua houkutellut. Lähdin kevyelle 6 km juoksu- kävelylenkille heti ruokailun jälkeen. Ei siis minkäänlaista älyä, mutta pidin lenkin tason sen verran kevyenä, että selvisin hengissä ja paikoin jopa nautin. Siis siinä vaiheessa, kun kotiovi lenkin lopussa näkyi ja silloin kun tartuin kotioven ripaan. Tämän jälkeen 40 minuutin Weela-treeni. Hartia, hauis, alli, vinot vatsat, suorat vatsat, pohkeet, reidet. Sitten vetoketjut ym. kiskonnat eli venyttelyt. Ja sitten saunaan. Olo oli onnellinen. Tuolla lenkillä tuli muuten miettineeksi kaikenlaista…

Suurenmoista

Kadulla lojuvat hampurilaisaterian jäännökset, tielle heitetyt juomatölkit, mutkalle väännetyt kevyenliikenteen viitat, tienvarteen paiskattu hellan raato. Siinä meidän suurenmoisia aikaansaannoksiamme. Pieniä asioita suurempien rinnalla, mutta yhtäkaikki harmittaa. Ovatko nämä niitä tekoja, joilla haetaan arvostusta ja itsensä hyväksyntää vaiko ovatko ne vain pelkkää laiskuutta tai ajattelemattomuutta. Ja mikä on oma roolini tässä. Hypinkö yli vai keräänkö pois. Useimmiten taidan hyppiä yli…

Joulukuun 5 päivä

Mökillä. Lumitöitä 1,5 tuntia

Joulukuun 6 päivä

Weela lihaskuntoharjoittelua pelkästään

 

Lihaskuntoa hakemassa
Lihaskuntoa hakemassa

Joulukuun 7 päivä

Juoksulenkki illalla ja Weela – ja SAUNAAN. Alku tuskaista, sitten väliin jopa kulki, mutta hitaasti.

Joulukuun 8 päivä

Pakkasta 7 astetta, mutta vinkka on kylmä ja pureva. Ei hyvä. Pitäisi löytää siis tuuleton tai suojaisa lenkkireitti. Siis Honkaseenko? Vai löytyisikö kotinurkilta jokin suojainen suunta. Toisaalta haluttaisi juosta sellaista reittiä, jota en ole aikaisemmin juossut. Uusien polkujen etsiminen ja löytäminen ovat lähellä sydäntä, muutenkin kuin lenkillä. Ja jopas löytyi. Metsänreunasta lähtivät yhdet ihmisen ja koiran jäljet syvemmälle metsään – ja minä perässä. Edellä kulkijani oli astellut selvästi saappailla, sen huomasin niissä paikoissa, joissa lunta oli kinostanut. Mihinkähän asti tämä jäniksenmetsästäjä on tarponut ja tuleekohan tästä pitkäkin lenkki. No ainahan pääsee takaisin.

Jalat märkinä päädyin lopulta radan varrella sijaitsevan huoltotien varteen. Hienoa. Nyt oli helpompi, mutta paljon yksitoikkoisempi juosta. Mistähän saisi vähän säpinää tähän hommaan? Siinä juostessa tutkailin, josko jostain pääsisi helposti radan toiselle puolelle ja sieltä vanhan nelostien varteen. Aivan oikein, te tiedättekin, että jonkin matkaa Kempeleen asemalta etelän suuntaan ylittää rata kanavan ja sitä minä nyt silmä kovana hain. Ajattelin, että kanava lienee jäässä ja sitä pitkin pääsen sekä radan alitse, että vanhalle nelostielle. Ja hurraa, siellähän se silta nökötti.

Kohtaaminen

 

mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä

Jäi haaveeksi. Sillan alitus nimittäin. Etenemiseni meinasi pysähtyä sydänpysähdykseen, jos sellaisen nyt säikähdyksestä saa. Radan alta sillan kohdalta kuului nimittäin sellainen mökä, että huonokuuloinenkin sen olisi noteerannut. Ja minä en ole huonokuuloinen –  yleensä. Näköhän minulla kyllä on nyt heikko ja ensin en nähnyt mistä mökä tuli. Mutta lopulta äänilähteeksi paljastui sillan alla kanavan varrella kyyköttävä, äänestä päätellen mies. Mitä hän siellä teki, sitä en nähnyt, mutta vähemmän kohteliain ja selvin sanakääntein hän sai minut ymmärtämään, että minun olisi parasta jatkaa matkaa mitä pikimmin suuntana etelä. Ja minäkö äsken olin kaivannut säpinää. No minulla ei juuri ollut muuta mahdollisuutta kuin juosta eteenpäin. Ongelmaksi muodostui vaan se, että tie loppui. Eikä takaisin palaaminen oikein houkutellut. Radan vieressä avautui kilometrejä suuntaansa oleva niittyaukea, jossa keväisin lukuisat hanhet, kurjet ja joutsenet lepäilevät. Nyt eivät lepäilleet. Sinne siis. Umpihankijuoksu, muutaman kerran vilkaisu taaksepäin ettei vaan joku sieltä tule perässä. Ei onneksi tullut. Umpihankikävely. Ja minäkö se olin, joka olin haaveillut tuulettomasta lenkistä. Vinkka tunki joka puolelta päästessään vapaasta temmeltämään peltoaukealla. Kunto loppuu. Umpihankilaahustus. Missä asti se tie on. Peltoaukean nimittäin halkaisee peltotie, jota pitkin pääsisin taas sivistyksen pariin.

Toinen kohtaaminen

Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää.

Loppumattomalta tuntuvan kymmenminuuttisen jälkeen tie näkyi. Ja silloin jalka lipsahti lievään yliojennukseen. Tuttu sähköisku lävisti polven, ja mieli teki lysähtää hetkeksi levähtämään ja hieromaan polvea. Jalka ei kantanut. Pahaksi onneksi hirvenmetsästäjä seisoi juuri tienreunassa passissa. Enhän nyt voinut nelinkontin häntä lähestyä, olisi vielä luullut elukaksi ja ampunut. Eikä suomalainen mies muutenkaan näytä, että käy kipeää. Ei muuta kuin vedet silmissä kyselemään, onko tullut saalista. Muina miehinä. Ja sitten jahtionnea toivotelleen hölkkäämään lähimmän metsäsaarekkeen taakse, jossa toivoin voivani hetkisen huilata ja lepuuttaa polvea. Arvaattekin, että eihän se varmaankaan onnistunut. Oikein arvasitte. Tietä pitkin käveli parinsadan metrin välein kaksi passiporukkaa. Ei muuta kuin reippaasti vaan hölkkäämään vaikka puukko tuntui tunkevan joka askeleella polven läpi. Kun porukka oli saatu pois näkyvistä selän taakse, pistettiin kävelyksi, heiluteltiin jalkaa ja siitä se taas pikkuhiljaa. Oiskohan siellä nivelkierukan takasarvi rikki, kun se tietyssä asennossa muistuttaa olemassaolostaan. No sielläpä olkoon. Näillä mennään.

Ette arvaa, kuinka mahtavalta tuntui laittaa sauna päälle, tehdä odotellessa lihaskuntoharjoitukset Weelalla ja saunan jälkeen kahvet ja torttu – hyvällä omallatunnolla.

Tuuli mahtui puhaltamaan
Tuuli mahtui puhaltamaan

Joulukuun 19 päivä

Töitten jälkeen vieraita kotona koko illan, ei liikuntaa.

Joulukuun 20 päivä

Heräsin vesisateeseen. Sadepisarain rummutus ikkunapeltiin joulukuun 20 päivänä. Olin suunnitellut täksi päiväksi pitkää juoksu- tai hiihtolenkkiä työpäivän jälkeen, mutta epäilin, että liukkauden takia juokseminen ei onnistu. Ja töihin mennessä totesin, että keli on hengenvaarallisen liukas. Niinpä liikunta jäi sisäliikuntaan. Tällaisella laiskalla miehellä oli helpotus tehdä treeni omassa työhuoneessa kotona – reilu 50 minuuttia, keskisyke 116. Vatsaliikkeet ja ylävartalo tänään vuorossa. Nilkkaremmin avulla tehokkaita vatsaliikkeitä tein toistakymmentä erilaista, ja rasitetuksi tulivat niin suorat, vinot, pinta kuin syvätkin lihakset. Huomenna selkä ja jalat, torstaina taas yläkroppa ja vatsa ja niin edelleen. Helppoa kuin heinän ajo. Suosittelen kuntolaitetta lämpimästi. Huomenna talvipäivänseisaus, päästään pikkuhiljaa taas asiaan, siis kevääseen ja kesään.

Jouluaattona

 

Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle.

Jouluaattoaamuna

Hiukan keskimääräistä pitempi lenkki, jossa pyrin pitämään sykkeen riittävän matalalla. Lämpötila hiukan pakkasen puolella. Tuuli kohtalainen, etelästä. Ja jouluaattoaamu. Vähän kulkijoita. Tiet liukkaat ja epätasaiset. Lenkki suuntautuu aluksi kirkon ohi.  Kirkkomaa on vielä varsin hämärä, mutta pian hautoja valaisevat tuhannet kynttilät. Sinne vien kynttilät iltapäivällä myös vanhempieni haudalle. Muistelin hetken aikaa, jolloin he vielä elivät keskuudessamme. Nyt he elävät, paitsi muistoissa, myös niissä arvoissa, jotka he jättivät lapsilleen. Jotka puolestaan, omaan elämäämme sovitettuna, olemme pyrkineet jättämään omille lapsillemme. Mitkähän sieltä osaisin poimia päällimmäisiksi. Rehellisyys, rakkaus, intohimo tekemiseen, välittäminen ja armollisuus…

Kempeleen ja Oulunsalon välisellä aukealla tuuli tuntuu kovenevan, mutta pääosin myötäisenä se ei haittaa. Klassisesta jouluradiosta kuuluvat tutut joulusävelet. Esittäjinä usein kansainvälistä mainettakin niittäneet laulajat, joukossa myös facebook kavereitani. Klassisen musiikin nauttijana heitä on ilo kuunnella. Samalla mietin musiikin vaikutusta elämässäni. Miten joku kaunis sävelmä liikuttaa niin, että vedet tulevat silmiin. Mozartin 23 pianokonserton adagio-osan kuuluessa on pakko pysähtyä, paikasta riippumatta, pyyhkimään kyyneleitä. Eikä se jää pelkästään musiikkiin. Yhtälailla, kun joku ylittää itsensä ja ennen kaikkea itsekkyytensä, pelkonsa, tottumuksensa tai ennakkoluulonsa, minun termissäni siirtyy apassionata spiritoso tilaan, tehden jotakin omalla mitta-asteikollaan suurta, herkistyn helposti. Nytkin harvojen vastaantulevien ihmisten hyvän joulun toivotukset tuntuvat tällaisilta teoilta. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuneet  flash mob -esitykset. Tuntui hyvältä. No, Kempeleen päässä tosin pari vastaantulevaa liikkujaa katsoi vain kenkänsä kärkiä, eivätkä he reagoineet, kun minäkin puolestani yritin toivottaa hyvää joulua. Radiosta samaan aikaan kuuluva Joosen laulu, jossa puhutaan maailman kylmyydestä, sattui saumaan. Mutta kun en kulje toisen mokkasiineissa, en voi tietää, millainen kivi siellä hiertää. Ja toisaalta, onko se yleensäkään niin tärkeää mennä hökälehtämään kaiken maailman juoksijoiden mökellyksiin vastauksia. Vaikka vastaaminen tai tervehtiminen voisi olla molemmille merkityksellistä. Annettiin mahdollisuudelle mahdollisuus.

Kempeleen vanhan nelostien vartta juostessani tuuli oli yltynyt niin, että väliin piti eteenpäin päästäkseen ihan nojautua tuulta vasten. Ohuet juoksuhousuni päästivät vinkan lävitseen, niin että jalkani olivat ihan kohmeessa ja kun juoksualusta oli ihan epätasainen ja jäinen, siirryin lihasrevähdysten pelossa kävelyyn viimeisellä parilla kilometrillä. Päätöstä helpotti lievä jalkapöydän kipeytyminen, joka luultavasti on perua vajaa vuosi sitten Afrikan hietikoilla avojaloin juostessa syntyneestä rasitusmurtumasta. Syke pysyi matalalla koko reissun, 120-145, eikä yhtään ei hengästyttänyt, mutta eipä ollut vauhtiakaan. Aivan loistava, kevyt, nautinnollinen jouluaaton reippailu. Tämän jälkeen iltapäivällä on upeaa mennä pojan perheen luo, entiseen kotiimme, viettämään joulua ja nauttimaan pihasaunan lempeistä löylyistä. Sitä odotellessa.

uskollinen lenkkikaveri sopivassa valaistuksessa
uskollinen lenkkikaveri, sopivassa valaistuksessa aina mukana

Tässä välitilinpäätös. Olen kertonut muutaman harjoituspäivän tuntemuksista. Yleisilmeenä voi sanoa, että liikkeellelähtö kestävyysliikuntaan ei aina ole ollut helppoa. Väliin jättäminen on ollut lähellä sydäntä. Sen sijaan lihaskunnon harjoitteleminen kotikoneella säännöllisesti pienin annoksin on ollut palkitsevaa. Voin lämpimästi suositella. Entä paino. Hävettää kyllä vähän, lukemat jouluaattona vielä 88 kg eli vain kaksi kiloa on saatu pois. Puolustukseksi on sanottava, että olen syönyt todella hyvin. Mutta täältä tullaan. Tammikuun lopulla tavataan.

-Mane

Lue myös edellinen Menipä Maneksi blogi Nollasta sataan kuukaudessa

Nollasta sataan kuukaudessa – Menipä Maneksi